Vastapäätä asuntoamme oli Brahen kenttä, siis oikeesti Brahiksen kenttä. Läntisen Brahenkadun ja kentän välissä kasvoi ruohikko ja lehmusrivi. Yksin minulla ei ollut kentälle asiaa, mutta Heiskan ja Äidin kanssa sain sinne mennä leikkimään.

Heiska oli useimmat kerrat kumppanina ja minua vedettiin leikkikentän pikkurattailla pitkin ja poikin. Usein mahdollisimman kovaa. En kuitenkaan muista rattaiden kaatuneen tai pudonneeni kyydistä. Isoveli Heiska kyllä muistaa, että olisin pudonnut ja että äiti olisi Heiskaa siitä kormuuttanut. Rattaat olivat kuin pienet hevoskärryt. Kaksi isohkoa pyörää, laatikko, jossa istuttiin, ja vetoaisat. Heimo oli ilmetty hevonen ja minä kuski. Ohjakset puuttuivat ja tuskinpa niillä mitään vaikutusta velipolleen olisi ollutkaan.

Brahen kentällä oli myös kahluuallas. Syvimmässä kohtaa oli vettä pikkumiehen pituudelta, n. 80 senttiä. Yleensä siinä ei kuitenkaan uitu tai kahlailtu. Uitimme altaassa pääasiassa laivoja. Vesi ei tainnut olla puhtaimmasta päästä uimista ajatellen. Talvella lammikko oli jäässä ja tietenkin Heiska tuli muutaman kerran kengät märkinä kotiin, kun oli "bludannut" lampeen. Tuli hän kuulemma muutaman kerran  myös vaatteet märkinä. Täytyihän jäätä kokeilla heti, kun sitä alkoi kehittyä. Ei sitä muuten tiennyt, milloin se kesti. Onneksi asunnossamme oli vaatteitten kuivatusta varten puuhella ja kuumat "radiaattorit".

Brahiksen kentän vieressä, tai meidän suunnaltamme katsoen sen takana, oli Aleksis Kiven kansakoulu, jota Heimo kävi jonkun vuoden. Koska olen Heimoa kuusi vuotta nuorempi, hän opiskeli siinä kaikki muistamani Brahiksen vuodet. Siltä ajalta jäi mieleeni, että Heimoa kiusattiin koulussa. Heimolla oli hörökorvat ja suuret etuhampaat. Heiska oli kuitenkin sellaisen tyypin stadinkundi, että hän ei suostunut vapaaehtoisesti kiusattavaksi, vaan pisti kovasti kampoihin. Joskus kiusaajat saivat tuta katkerasti kaikki Heimon osaamat katalimmat puolustuskonstit, puremisesta ja potkimisesta alkaen. Heimo on Vartsikasivuilla ja omilla "Vaijala"-sivuilla, kertonut itse tarkemmin "koulukiusattuna" olemisestaan, joten siellä on aiheesta autenttisempi versio.

Brahiksen koulussa oli Heiskan kertoman mukaan myös sellainen pienikasvuinen kaveri, joka osasi kiipeillä koulun nurkkaa pitkin ylös. En muista, kuinka korkealle, mutta kun Heimo kaverista kertoi, se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Juku - seinää ylös pelkin sormi- ja varvasvoimin! Kundi nimittäin riisui kenkänsä paremman pidon saamiseksi.

Joskus olin myös äidin kanssa koulun juhlissa. Muistan, että porraskäytävissä olisi ollut maalauksia. Aiheita ei tule nyt mieleen. Auroran sairaalassa on portaissa Muumimaalauksia, joten saatan jopa sekottaa maalaukset niihin. Itse juhlista en suuremmin kait perustanut, koska mitään erikoista ei niistä ole mieleen jäänyt.