Edullisen hankintahinnan ja miellyttävän arkkitehtuurin lisäksi oli muitakin syitä, miksi juuri Laajasalo oli mielestämme verraton paikka uudelle kodille. Minulla oli pitkät siteet Laajasaloon jo kouluajoilta. Kävin Kulosaaren Yhteiskoulua, ja luokkatovereitani asui Santahaminassa, Jollaksessa ja Tammelundissa. Koulubändimme harjoitteli esimerkiksi Laajasalon VPK:n talossa. Siltä keikalta täytyy olla peräisin jo aikaisemmin mainittu hailakan hämärä mielikuva, joka myöhemmin johti dèjávu-ilmiöön Laajasalon kellarinportaita noustessani. Jollaksessa taas oli asunut tyttö, jota aikanaan kävin riiustamassa. Tammelundista en juuri Laajasalon puolella käynyt, mutta kanava oli hyvinkin tuttu seikkailupaikka.
Muistan hyvin vanhan, mutkikkaan Laajasalontien. Kuljin sitä usein sinisellä bussilla ja myöhemmin myös skootterilla, jonka ostin kesäansioilla. Laajasalontie 46 ohi tuli vipellettyä useasti, mutta itse talo ei jäänyt mieleen. Sen erikoislaatuisuus näkyykin enemmän Svanströmintien puolelle. Talo on ollut paljolti metsikön peittämä. Edessä Laajasalontien suuntaan on aina ollut koivikkoa, pihlajaa ja raitaa. Käsityöläismaakarin mukana tulivat sitten romuautot, jotka herättivät huomiota. Vartiokylässä vielä asuessani olin kesätöissä Hesarin sanomalehtipainossa. Hesari kuljetti aamuyöstä bussikyydillä työntekijöitä kotiin, ja yksi heistä jäi pois Reiherintien kulmassa. Karl Raskin vanha talo ei vielä silloinkaan jäänyt mieleeni, romuautot kyllä.
Laajasalo on maisemallisesti erittäin miellyttävää seutua. Olen aina pitänyt merestä ja uimisesta. Remontin aikana oli mukava kesäiltaisin pulahtaa Isosarvastonlahteen huuhtomaan pölyt hikisestä vartalosta. Laajasalon hiekkaranta on sekin erittäin kaunis paikka. Hevossalmen puolella on myös mielenkiintoinen pieni uimaranta kallioiden suojassa sekä pyykkilaituri. Juri-koiran kanssa tuli samoiltua Laajasalon ja Jollaksen metsät melko tarkkaan. Hopeasalmen kaivokset tulivat tosin vasta myöhemmin tutuiksi, vaikka olin sielläkin päin monesti käynyt; ne ovat sopivasti piilossa, jos ei tiedä mistä etsiä. Myös Kruunuvuoren Holviikin ränsistynyt kesähuvila-asutus on katoavan alueen erikoisuuksia. Olen jonkin verran kuvannut taloja, ja tyttäreni on jatkanut harrastusta. Alue jää kohta vääjäämättä kivitalojen alle, valitettavasti.
|
Tämä kuva on Kruunuvuoren alueen hylätystä talosta. Yhdestä niistä monista. Kaupunki on tunteeton alueen asukkaiden arvoille, tunteille ja ajatuksille. Virkailijat ajavat kaupungin etua ja kaupungin etuihin ei kuulu yksilön etu. Jos kaupunki "hukkaa" aiemmat aikeensa, saattaa käydä juuri kuten Kruunuvuoressa.
Myös Svanströmintie 46 tulevaisuus näyttää synkältä. Tontin läpi on piirretty metrolinjaus. Voihan se mennä alitsekin, mene ja tiedä. Rakentamisen aikataulusta ei ole tietoa. Ensin tehdään kuulemma raitiotie ja sen jälkeen vasta metro. Raitiotien päätepysäkki on piirretty Reiherintien päähän. Se tarkoittaa, että sen alta kaadetaan päätymetsä ja kulma tasoitetaan kääntöpaikaksi. Kääntöpaikka on kovin ikävän näköistä metsään verrattuna. Jos tilalle rakennetaankin metro ja se kulkee maan alla, tilanne ei suuresti muutu. Reiherintien ja tonttimme väliseen puistikkoon on merkitty myös metroasema tai sen sisäänkäynti. Jostakin on myös osoitettava tila Jollaksen liityntäliikenteelle. Ainut hyvä puoli on aika. Saattaa nimittäin olla, että emme ole enää metrotyömaata katselemassa. Miten metrolinjaus sitten vaikuttaa tontin arvoon, jää arvailtavaksi. Joku sanoo, että metron läheisyys nostaa hyvien kulkuyhteyksien takia tontin arvoa. Toisaalta, kuka haluaisi asua metroraiteen päällä tai vieressä? Entä metroaseman vieressä? Tontti voisi lähinnä sopia liikerakennukselle, mutta sellaista ei ainakaan toistaiseksi ole paikalle kaavoitettu.
Kaikki suunnitelmat kuitenkin viittaavat siihen, että Raskien ja Kuukkasten vanhalla talolla ei ole sijaa tulevaisuudessa. Se tullaan valko- ja sinivuokkoineen jyräämään uuden ajan alta.
Muisteli Hannu Kuukkanen
Lisää kuvia Laajasalosta > |
