ELAS-ELASIPPOS

Matkamme jatkuu edelleen. Mereltä tuleva kosteampi ilma muuttuu, vuo­relle noustessaan, usvaksi ympärillemme. Upseeri uskaltautuu kuitenkin jatkamaan matkaa kapeilla vuoristoteillä. Edelle lähetetään jalkaisin tiedustelija, katsatamaan tien kuntoa. Usva selkenee, kun laskeudumme tietä alemmaksi, kohti laaksoa.
Seuraavana kohteena on Elas-Elasippos, upeista ratsuistaan kuuluisa kaupunkivaltio, Eiroksen vastaisella Oseanoksen rannalla. Kaupunki on syvemmällä mannerlaaksossa mutta satama oli kasvanut niemen kärkeen, suojaisaan lahteen. Rannikko on hyvin reheväkasvuista. Paljasta kalliota ei juurikaan ollut näkyvissä, vaikka rannat kohosivat jyrkkinä merestä. Mereltä tiivistyvä kosteus pitää kasvuston rehevänä.
Kaupungin edustalla, meri on pirstoutunut pieniksi saariksi. Arvelen sijainnin olevan erinomaisen suojainen merituulilta ja mahdollisilta meren rosvoilta.

Elasippos sijaitsi reheväkasvuisessa laaksossa. Satama oli erillään itse kaupungista. Lahti oli liian matalaa kauppalaivoille, joten aallonmurtajana tomiva laituri tarvittiin kauppasatamaksi. Laaksossa sijaitsevan kaupungin laitamailla sijaitsivat kaupungille ominaiset hevostilat.

Retkikuntaamme vastaan ratsastaa pieni joukko-osasto. Hevoset ovat todella kauniita ja ensiluokkaisesti koulutettuja. Ratsukkoryhmä liikkuu kuin yksi elävä olento. Jopa hevosten askellus käy yhdessä rytmissä. Päälliköt tervehtivät ja muodollisuuksien jälkeen saamme jatkaa matkaa kaupunkiin.
Kaupunki on matalasti rakennettu. Tummat, kivipintaiset talot peittävät laakson. Aluksi tietä reunustaa runsaslukuiset hevosaitaukset, joilla käyskentelee kaupungin maineen mukaisia hevoslaumoja. Keskustaa lähestyttäessä, talot alkavat muistuttaa enemmän kaupunkiasuntoja, kuin maatiloja.
Jättäydyn keskusaukiolla ryhmästä omille teilleni.
Ottaen huomioon kaupungin maineen, hevosilla ei saanut kuitenkaan liikkua keskustassa.
Keskusaukion hallintorakennus on ainoa talomassasta erottuva rakennus. Sen edustalla on kaupungin mainetta kuvaava ratsastajapatsas, joka esittää itseään kaupungin perustajaa, tarukuningas Elasipposta.
Elintarviketori on satamassa. Tänne näyttävät päätyneen myös viralta pannut hevoset. Lihaa on tarjolla sen kaikissa mahdollisissa valmistusmuodoissa ja tietysti myös tuoreina ruhon osina. Olin Azlanilla törmännyt teurastajan vaimoon, joka oli valottanut maahanmuuttajateurastajan ammatinkuvaa. Yritän saada puhuteltavakseni toista osapuolta, eli varsinasta teurastamon omistajaa.
Tuoretta lihaa notkuvan kojun kohdalla uskaltaudun juttusille.
- Hyvää myyntipäivää.
- Terveyttä hänelle.
- Kauppatavarasta päättelen, että olet teurastajamestari?
- Olet harhateillä, nuorimies. Olen kauppias. Ostan lihat teurastamosta, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella, hevoshakojen mailla.
- Kauppias. Hienoa. En ole vielä haastatellutkaan ketään kauppiasta. Kerään tietoa Azlanin eri ammattikunnista ja niiden hierarkiasta. Itse ammattikiltatoiminta kiinnostaa suuresti myös.
- Puhut oikean miehen kanssa. Olen kiltani puheenjohtaja. Mitä haluat kiltatoiminnasta tietää?
- Olen keskustellut myös useiden maahan muuttaneiden ammattimiesten kanssa ja kuullut, että heitä ei hyväksytä kiltaan, vaikka kuningas on määrännyt kaikki kansalaiset yhdenvertaisiksi. Mitä sinulla on siihen kerrottavaa?
- Niin. Onhan hyvin ymmärrettävää, että haluamme suojella ammattikuntaamme. Haluamme taata jäsenistömme ammattitaidon ja yhteishengen.
- Onko kiltanne puhtaasti ammatillinen, vai käytättekö asemaanne myös tuotehinnoitteluun ja palkkojen säätämiseen?
- Nämä ovat juorupuheita. Kilpailemme rehellisesti markkinoilla. Parhaasta tuotteesta saa parhaan hinnan ja paras ammattimies saa parhaan palkan.
- Miten selität kuitenkin sen, että vierasmaalaiset työläiset saavat palkkaa, joka hädin tuskin riittää heidän ja heidän perheensä elämiseen?
- Kuka sellaista sanoo?
- Entä onko muilla, kuin kiltalaisilla oikeus perustaa maahan alallenne liikeyritystä?
- Emme estä sellaista. Kuten jo mainitsit, kuninkaamme on säätänyt lain, joka takaa kaikille kansalaisille yhtäläiset oikeudet. Jäseneksi pääsee aina, jos on rahaa, millä jäsenyyden ostaa.
- Yhtälö kuulostaa mahdottomalta. Et voi harjoitta ammattia, jotta saisit liittymismaksun maksettua, jotta voisit harjoittaa ammattiasi.
- Entä onko pienyrittäjällä minkäänlaisia toimintamahdollisuuksia killan ulkopuolisena?
- Noudatamme säädöksiä. Liikkeenharjoittaminen vaatii myös asianmukaiset toimiluvat, jotka myöntää jokaisen kaupungin oma viranomainen.
- Jos olen ymmärtänyt oikein, toimilupaa on lähes mahdotonta saada juuri kiltojen määrittelemien toimilupaehtojen vuoksi. Muun muassa, pitää olla killan jäsen.
- Minusta vaikuttaa, että olet tullut luokseni riitaa haastamaa, etkä kuulemaan ammattikiltojen erinomaisen hienosta toimintakulttuurista. Takaamme tuotteiden ja palvelun laadun ja jos mielestämme jokin toimija ei laatuun pysty, poistamme sen alalta. Tämä on sallittua.
- Kuka päättää ja tutkii laadun?
- Kilta ja sen valitsemat tarkastajat tietenkin.
- Eikö tässä piile mahdollisuus tutkinnan manipulointiin?
- Vartijat. Viekää tämä rettelöitsijä ja torihäirikkö vartiostoon kuulusteltavaksi. Hän tuli tänne mustamaalaamaan kiltamme mainetta ja haastamaan riitaa. Lähetän perään kiltamme lakimiehen lukemaan hänelle oikeuksiaan liiketoimen ja torirauhan häiritsemisestä.

Saan viettää sellissä kylmän yön. Aamulla minua tullaan hakemaan oman sotilaskuntamme johtajan toimesta. Ilman hänen vakuuttelujaan, olisi tämä tiedonkeruuretkeni saattanut päättyä pidemmäksikin aikaa.

Seuraava kaupunki olisi Autokhton-Vina. Kaukana Azlanin härän rannikolla.
Eiroksen vastaisella rannikolla alkoi vaikuttaa ilmastoon voimakkaasti paksu mannerjää, henkäillen ajoittain kulkueemme yli kylmiä viimojaan.
Matkamme kestää kaikkiaan kolmekymmentä kaksi päivää näiden kahden kaupungin väliä. Loppumatkamme on pitkälti tasaista ylämaata, jota kattoi usein kaunis mäntymetsä tai lehtipuumetsä. Ohitamme matkalla myös useita kyliä.