Atlantin rantaviiva n.11.600 vuotta sitten. Atlantin keskiselänne oli noussut n.3000m mannerjään puristuksen ja muinaisen Jukatanin meteoriitin massan aiheuttamana pullistumana. Keskiselänteen alla oli myös useita vulkaanisia kaasuonteloita, jotka puristivat maanpintaa ylös. Meriveden korkeus oli n.100m alempana jääkauden jäämassoihin sitoutunen veden ansiosta. Azlan (tai Atlantis kriekkalaisittain) sijaitsi noin 20° leveyspiirin ja 50° ja 54° pituuspiirin välissä. Amerikan alkuperäiskansat nimesivät mantereen Azlaniksi. Maa tarkoitti heille liskoa joka toi sateet. Kartalta voi nähdä, mistä nimitys myös saattoi johtua. Azlanilaisilla oli, merenkulkijoina, ymmärrys kolmiomittauksen periaatteista ja niiden pohjalta tehtyjä karttoja käytössään. Tämä kartta pohjautuu alueen merikorttien (Instituto Idrografico, Hydrographic Office D.W.H., IHB Monaco BHI), -3100m syvyyskäyriin. (Kartta ei ole navigointikelpoinen).

Välimereen johtava kannas oli Gibraltarin kohdalta kapealla maasillalla ummessa. Välimeri oli jakautunut voimakkaasti kahteen eri altaaseen vedenpinnan mataluuden vuoksi. Altaita kutsuttiin Vesimiehen kaksoismereksi ja Kauriin kaksoismereksi. Kartassa muinaisin nimin. Yhteiseltä nimeltään meri mainitaan myös Falassamerenä. Niilin deltta oli vasta muodostumassa ja sijaitsi hieman enemmän lännessä, kuin nykyisin. Ateena oli kaukana mantereella ja sen satama oli Sounion niemen paikkeilla. Azlanin (Platonin mukaan; Atlantiksen) mantereen pituus oli ilmeisesti noin 3500 km. Kritiaan mukaan mantereen koko vastasi Libyan ja Aasian laajuutta. Mitä tämä silloisissa mitoissa tarkoitti, ei ole tiedossa. Atlaan kaupunki sijaitsi, Gibraltarilta noin 3-4 päivän purjehdusmatkan päässä. Kartan ylänurkassa on n. v.9.600 ekr. tähtikarttaan perustuva kompassiruusu.