MIKSI PUHELIN EI SOI

- Anne teki tutkimuksia tietokannoista. Hän oli ottanut virastaan vapaata tutkimuksia varten. Pena tunsi velkakuormansa lisääntyvän joka päivästä ja tunnista, mitä Anne hänen vuokseen teki. Vihdoin tuli kaivattu puhelu asuinpaikkaan. Kun Pena tuli kaupungilta, vuokraemäntä kiikutti hänelle soittopyynnön.

- Kiitos
Voinko soittaa tuosta teidän puhelimestanne?
- Ole hyva. Seinalla on puheluhinnasto. Katso puheluaika tuosta seinakellosta ja merkitse se puhelulistaan. Tarkistan maksun jalkeenpain.
- OK.

- Hei Anne. Mitä kuuluu?
- Fine, isasi on todellakin ja very sure vaihtanut henkilollisyytensa in Finland. Ei tietoa, mista han on falce papers hankkinut mutta Ellis Islandin satamaan on saapunut Ernest Longfellow vuonna 1951. Silloin ei ollut mikaan varsinainen wave of immigration menossa, se oli ollut kymmenia vuosia aikaisemmin 1870-1914 paikkeilla.
USA:n kriteeri of immigration oli kiristyneet sen jalkeen ja tayty olla hyva argumnents ja clean papers, jos aiko asettua USAan.

- Mitähän faija mahto keksiä? Pakoon velkoja? Pakoon muijaa?
- Joku profession alalta, jolla oli USAssa tyovoimapulaa, olisi ollut hyva recommendation.
- Hitto. Eihän se mikään ihme ammattijäbä ollu, ainakin mutsin kertomusten mukaan. Enemmänkin sillä oli ansioita fyrkan kadottamisessa pelivelkoihin ja dokaamiseen.
- Such background olisi estanyt hanen paasyn maahan, eli henkilollisyys syyta vaihtaa. Wondering just hanen nimeaan. Jos on kansallinen nimi, taytyy osata kielta hyvin. Tiedatko isas englanninkielen taito?
- Ei haisuakaan. Sellaisesta ei koskaan himassa oo puhuttu. Näin kyllä joskus himassa kielikurssiäänilevyjä kotelollisen.
- Worst possibilty lienee, etta han olisi toiminut agenttina ja served CIA:ta. Kun Suomi, Neuvostoliiton naapuri, oli very popular vakoilu noihin aikoihin. Se selittaisi paljon. Especially jos agentti tuli kuumat paikat in Finland.
- Senhän olis pitäny duunata jossain valtion instanssissa, jotta sillolis ollu jotaan arvokasta tietoo asioista.
- Niin tai trade union tai political party tai army palveluksessa, so on. On noita posts joissa important knowledge liikkuu ilman merkittava titteli. Parempikin niin. Henkilo ei nay, kun liikkuu low profile, you know.
- Sähän oot ihan expertti noissa vaklausasiossa.
- En just muuten, kuin reading dekkari.
- Miten sun tutkimukset sitten... mihin tulokseen sä oot tullu?
- Jos isa ei haluu sua tunnistaa... confess pojaks, oot heikoilla. CIA:lla on long arms ja han voi probably jopa turvautua edelleen heidan apuun jos you'll be troublesome. Ainakin han saattaa olla agentti frend joka ows a service tai jolta joku dirty palvelus vois ostaa.
Ma melkeen neuvoisin sua menee uudelleen sen ovi ja kertoo mita siit nyt tiedat. Muuta keinoa ei oo to put things right.
Jos edellee kieltaa tuntemasta, don't wait the police, ne voi olla sen kaverit.
- OK. Keinot on vähissä.

Pena löysi helposti entisen osoitteen Annen kartan ja ohjeiden avulla. Hän muisti suunnilleen ajan, jolloin isä, tai herra E. Longfellow, tuli kotiin töistä. Hän oli jo ikämies. Jotakuinkin kuuskymppinen. Kuitenkin oli vaikuttanut terveeltä. Ei ikä sikäli paljon painanut vielä.

- Sorry to disturbe you Ernest. Mulla on tietoa, sun menneisyydestä, joten vosinko tulla juttelemaan? Hei! Älä kisko sitä ovea mun jaloille.
- Ala kalppia siita royhkea nulkki tai soitan virkavallan paikalle.
- Hei venaa. Kuuntele nyt ensin mun asiani. En oo tulossa sulta mitää pyytämään. Haluun vain tarkistaa, että oot mun faija ja elämäs on kunnossa. Ei sille mitää voi, jos tilanne on ajanu sut tänne.
- Se ei sulle kuulu miten mun asiat makaa. Sun on parasta haipya. Ja pysy poissa, se on viimeinen neuvo sulle. Sulle kay muuten huonosti. Tosi huonosti. Mitään tietoja musta ei ole syyta kaivella tai levitella mihinkaan suuntaan.
- Hei päästä irti mun kraivelista. Henki ei kulje.
- Niin on tarkoitus. Kohta kulkee viela heikommin, ellet katoa mun elamasta.
- Vittu. Äijä heitti pihalle ja paiskas oven kiinni. Millane faija.

(Mitä mä nyt teen. Hitto ku ottaa panuun. Oon sentään vuosikaudet sitä kelannu ja uskonu, et se elää. Odotin vähän enemmän jälleentapaamiselta.
Hei toss kävelee joku leidi ja on selvästi menossa tolle asunnolle.)

- Hello, Ms! Odottakaa! Ootteks te Ernesti Longfellowin vaimo?
- Kuka kysyy?
- Olen Pentti Pitkanen Suomesta. Hyvaa paivaa.
- Paivaa. Mita asiaa?
- En tieda teenko oikein mut oon sun miehen Ernestin poika.
- Alkaa valehdelko nuori mies. Ei Ernestilla ole muuta perhetta kuin me.
- Onks teilla lapsia?
- Tytto ja poika.
- OK. Ymmärrän. Lisaa ei kaivata.
- Tulehan sisalle niin jutellaan Ernestin kanssa. Mita hanella on asiaan sanottavaa.

(Hitto. Leijonan luolaan. Se nylkee mut. No orsilla tavataan)

- Ernest... Ernest... missa olet?
- Mika hatana kulta?
- Tama mies sanoo olevansa sun poika.
- Puhuu paskaa. Mika lie kulkuri joka yrittaa huijata sinua. Ma heitin sen jo kerran ulos. Hetki vain.
- Hei, ala kay kiinni taas. Mita sa meinaat?
- Ma kerran jo varotin sua. Nyt vastaat seuraamuksista.

Ernest kolkkaa Penan nurkasta käteen tempaisemallaan baseball mailalla. Niputtaa kädet ja jalat nippusiteillä, raahaa takapihan kautta autolle ja telkeää takakonttiin.

Alkaa pitkä matka tuntemattomaan. Pena heräilee pikkuhiljaa, eikä aluksi tajua missä on. Ulkopuolelta kuuluvista äänistä ja auton liikkeistä hän päätteli, että oltiin matkalla jossakin maaseudulla. Kuoppaista tietä.

(Voi helvetti. Mihi se kahjo mua oikeen roudaa? Päätä särkee niin pirusti, Vertaki tuntuu valuvan. Se on ihan tahmeeta. Oonkohan ollu kauvan taju kankaalla?)

- No niin Pena boy. Sun matkan paa on tassa. Mun elamaani sa et tule pilaamaan. Olisit pysyny poissa, kuten ystavallisesti neuvoin.
- Hei mitä sä teet? Miks sä sidot kivee mun jalkoihin?
- Naatsa ton jarven?
- Älä helvetissä. Voit sä hukuttaa sun oma poikas toho lampeen, ku koiran?
- Ihan kevyesti. Ei oo ees mitaan takeita, et sa oon mun poika, eika paljon kiinnosta ees tietaa.
Nyt mennään Pena.
- Ala. Hei ma jatan sut rauhaan. Hei. Et naa mua enaa tan jalkeen jos paastat mut.

- Ma en tuu nakee sua enaa taman jalkeen, eika kukaan muukaan. Jarven iilit ja ravut hoitelee sut mahoihinsa, kivi huolehtii, ettet tuu ihan akkia pinnalle. Taa ratti sordiinoks. Hillitsee turhaa metelointia rauhallisessa metsassa.

Ernest raahaa Penan lammen jyrkänteelle. Pudotusta veteen on pari metriä ja pohjaa ei näy. Vesi on mustaa kuin Tuonelan virta.

- Terve menoa ashole!

Molskahduksen jälkeen tulee hiljaista... ...kuoleman hiljaista.

Ernest kääntyy kannoillaan ja lähtee autolle. Mennessään hän hautaa metsään mailan ja verisen muovin, jonka päällä Pena oli maannut automatkan ajan.

Pena vajoaa mutapohjaan. Hän on ehtinyt vetää keuhkot ilmaa täyteen ja kamppailee henkensä edestä. Pena kaivaa takataskusta linkkaria. Nippusiteet haittaavat mutta veitsi kampeutuu tuskallisen hitaastu taskusta käteen. Ensimmäiseksi alkaa kiveen sidotun narun katkaisu. Kivestä on päästävä eroon. Viime voimillaan hän riuhtaisee ohentuneen narun poikki ja alkaa delfiinipotkuin kohota pintaa kohti. Haukkaa ahnaasti happea ja jatkaa veden alla nippusiteitten jyrsimistä, ensin jaloista. Saatuaan jalat vapaiksi Pena nousee uudelleen pintaan ja ui selällään potkimalla lähemmäksi rantaa. Jalat eivät tapaa pohjaa törmän alla mutta rantaa seuraten löytyy matalampaa vettä, jossa pystyy pitämään päänsä pinnalla. Käsipinteen leikkaaminen on hanka­lampaa mutta rauhassa, hengityksen tasaannuttua, siteet leikkautuvat ja kädet ovat vihdoinkin vapaat. Tosin hieman haavoilla.

Hänellä ei ole aavistustakaan missä on. Jossain keskellä synkkää metsää.Aurinko on laskenut ilmeisesti aikaa sitten mailleen. Pimeässä ei ole järkevää liikkua mihinkään, koska mitään suuntaa ei ole minne kulkea. Suuren puun juurella tuntuu kasvavan sankkaa heinää. Koska heinä on kuivaa, Pena istuu mättäälle. Yön kylmyys jäytää märkää ruumista märissä vaatteissa. Palelee. Pena riisuu paitansa ja vääntää sen mahdollisimman kuivaksi ja vetää jälleen päälleen. Samoin hän tekee housuilleen. Kaikki omaisuus, lompakon sisuksia myöten oli kastunut. Pimeässä hän levittää lompakossa olleet paperit ja setelit ruohotuppaalle käsikopelolla. Näkyvyyttä ei pimeässä metsässä ole. Linkkarin hän pitää kädessä öisten, ikävien yllätysten varalle. Metsässä saattoi liikkua saalistavia petoja.

Pena vajoaa horroksen. Aamuhämärä hiipii maille ja metsästä alkaa kuulua lintujen ja ihmisten ääniä. Kaksi kalastajaa on tulossa rantaan. Pena ei heitä havaitse. Hän on kylmästä kangistunut ja tärisee kuin haavan lehti.

Miehet saapuvat paikalle ja ihmettelevät matkalaisen kuntoa.

- Mika miesta riivaa?
- Se on ihan horteissaan. Oisko kuumeessa?
- Paassa nayttaa olevan verinen kuhmu.
- Hei heraa kuoma! Ootsa hengissä? Pulssi tuntuu...
- Ma kayn tossa maatalossa soittamassa ambulanssin.
- Sinnehan on hitosti matkaa.
- Ei oo paljon muita mahdollisuuksia. Korvessa ollaan.
- Ma jaan seuraamaan herran tilaa. Ootas kun ma kiedon tan mun paalystakin sun ymparille. Mika sut on saanu uimaan tollasessa tilassa? Et kai oo ollu itsemurhamatkalla? Ja tullu katumapaalle?

Mies jutteli itsekseen, Penalta vastausta ei kuulunut. Päälystakin lämpö auttaa Penaa kuitenkin sen verran kehittämään elinvoimaa, että hän alkaa palata tajuihin ja kykenee hampaat kalisten puhumaan.

- Mis-s-s-sa ma o-o-oon? Kuka sa-sa oot? Ootsa Ernest?
- En oo Ernest.
- Hyva.
- Kuka se Ernest on? Onks tuolla lammessa viella joku muukin?
- E-ei oo. Toivottavasti.
- Ota tasta viskihuikka. Sanovat, etta auttaa vilustumiseen. Metsassa ollessa on aina hyva pitaa energiaa mukana mahdollisimman kiinteassa muodossa. On mulla suklaataki jos on nalka?
- .... kiitti...

- Ei sun tartte, jos et jaksa, mut voitko kertoa jotakin itsestasi? Puhut jollain oudolla korostuksella. Ootko maahanmuuttaja?
- En ma oo mikaan maahanmuuttaja. Oon ihan turisti.
- No olet onnistunu sit jotenkin saamaan ittes, kuhmu paassa, tonne lampeen? Varsinainen elamysmatka?
- Mut kolkattiin.
- Ei ainakaan ryostetty, kun katselen sun kuivumaan levitettyja seteleita. Hei tassa nayttaa olevan passi. Pentti Pitkanen, Finland. No kaukaa oot tullu uimaretkelle. Eiks Suomessa oo riittavasti jarvia?

Pena alkaa saada voimiaan takaisin suklaapatukan ja viskin energialla ja tajuaa tilanteen. Hänen ei olisi hyvä joutua sairaalaan. Ernest tulisi varmaan viimeistelemään hommansa sinne jos kuulee, että olen pelastunut. Olen todiste murhayrityksestä. Olisi saatava näiden miesten nimet ja jos mahdollista yhteystiedot. Todistajat olisivat hyödyllisiä jos Ernest sitten jossain vaiheessa pääsee jäljille. Hän tuskin jättää asiaa puolitiehen.

- Hei mun pitää varmaan koota kamani ja häipyä. Mun ei oo terveellistä päätyä sairaalaan. Saanko sun nimen ja vaikka puhelinnumeron. Kuka se sun kaverisi on joka lähti soittamaan ambulanssia?
- Mika sua oikeen riivaa? Mies on puolikuollut, eika haluu hoitoon.
- Se Ernest kolkkaa mut uudestaan jos kuulee, että jäin henkiin ja saa mut kiinni. Ottakaa noista seteleista vaivanpalkkaa mita haluatte. Mun pitaisi paasta julkisten kuljetusvalineiden ulottuviin ja takas Nykkiin.
- Ei me mitaan rahaa tarvita. Hyva kun saatiin sut pidettya hengissa.
- Olen hyvin kiitollinen. Mutta en todellakaan voi jaada odottelemaan ambulanssia. Saanko teidan yhteystietonne. Voin jalkeenpain lahettaa teille jotakin kiitokseksi avustanne. Mun pitaa nyt lahtea. Olen kuulevinani metsatielta ambulanssin aanen.
- Ei kai ne pillia huudata umpimetsassa. Eihan taalla kukaan liiku.
Hei minne sa oon menossa. Se on vaara suunta jos sa maantielle yritat. Ja odota. Tassa on pyytamasi tiedot. Kirjotin lapulle. Hyvaa matkaa, minne ikina sitten oletkin menossa.

Pena lähtee miehen osoittamaan suuntaan. Liikkeellä ruumis alkaa lämmetä ja kosteat vaatteet kuivua. Vastaan tuleva ambulanssi kuuluu jo kaukaa, moottori jurnuttaen kuoppaista metsätietä. Pena poistuu tieltä metsän suojaan ja odottaa, että auto katoaa näköpiiristä.