MNESEU - PIRAMIDE

Mneseu, kansan suussa Pyramidikaupunki näkyy laaksossa allamme, kohta ylitettyämme matalahkon vuoren solaa myöten. Se on helppo tunnistaa nimensä mukaisesta rakennuksesta, joka kohoaa kohti taivasta sen keskustassa. Rakennelmaan kerrotaan varastoidun "kaikki tieto".
Kaupunki lepää vihreitten viljelmien keskellä, jotka nousevat kauas laaksoa reunustavien vuorten rinteille. Laakson keskellä virtaa kimalteleva joki, kiemurrellen leikkisästi talojen ja viljelmien halki. Sen yläjuoksun suunnassa, missä laakson toinen haara kapenee solaksi on patomuuri, joka sulkee taakseen kauniin vuorijärven. Kaupunki on jalokivi edellisen kaupungin rinnalla.

Laskeudumme loivaa, hyväkuntoista valtatietä, alas kaupunginportille, jossa meidät asiankuuluvin menoin pysäytetään ja asiakirjojen tarkistusten jälkeen päästetään kaupunkiin.
Majoituttuamme ja levähdettyämme, palaan halusta tutustua tähän mieltäni kiehtovaan kaupunkiin, josta olen jo ennakkoon niin paljon ystävältäni Aekokselta kuullut. Hän pitää kaupunkia suuressa arvossa ja kauneimpana Atlaan kaupungin rinnalla. Kokonsa puolesta sen täytyy toki antaa periksi mutta kaikki mikä siinä on, onkin sitten lähes täydellistä.

Pääkadut ovat suorat ja avarat, niiden varsilla on varakkaan näköisiä myymälöitä tarjoamassa asukkaille ja kulkijoille tuotteittaan, osittain kadulle kauniisti aseteltuina.
Viinituvat on varustettu viihtyisästi. Varsinkin ne, joitten tilat ulottuvat rakennuksen ulkopuolelle. Ne saattavat sijaita ikään kuin pienessä puistikossa tai sitten ne ovat muutoin vehrein kasvein taitavasti somistettu. Useimmissa on myös kauniita vesialtaita, joissa näkyy uiskentelevan kaloja ja joihin vesi solisee jonkun patsaan, tai muun koristeellisen rakennelman kautta. En tosin maltta nyt pysähtyä viinituvista yhteenkään, vaikka niiden houkutus käykin voimille surkean viidakkomatkan jälkeen.

Kuljen tietoisesti kohti pyramidia, sillä haluan aistia sen mahtavan salaperäisen muodon ja massan mahdollisimman monilta etäisyyksiltä ja eri katselukulmista.

Onko tämä monumentti suuri prisma? Mitä materiaalia sen tulisi olla, jotta se voisi toimia, minkään energian linssinä tai prismana? Pyramidin muotoinen rakennus on aina ollut arvoituksellinen. Allonin vierailu ei tuonnut avainta arvoitukseen mutta toi sen sijaan toi hänelle ylivoimaiselta vaikuttavan tehtävän. Tuhota tietoa.

Kun saavun keskustorille, pyramidin näkeminen koko loistossaan, saa minut vain haukkomaan henkeä. En pysty kotvaan aikaan liikahtamaan paikaltani, niin suunnattoman vaikutuksen rakennus yksinkertaisessa kauneudessaan minuun tekee.
Kaupungin matalat, korkeintaan kolmeen kerrokseen rakennetut talot ikään kuin kumartavat tätä monumenttia. Laaja tori sen ympärillä levittäytyy, jokaiseen ilmansuuntaan, kunniamattona sen jalkojen juureen.
Kun pystyn irrottamaan katseen itse rakennuksesta, näen pienen valkoisen pisteen monumentin juurella. Se kutsuu luokseen.

Vaalea hahmo on muodoltaan selvästi ihminen, joka istuu monumentin jalustalla. Vaikka aukiolla on lukuisasti erisuuntiin kiirehtiviä ihmisiä, tämä hahmo erottuu merkillisellä tavalla joukosta.
Kävelen verkkaisasti lähemmäs. Kun olen lopulta etäisyydellä, josta saatan tunnistaa miehen kasvonpiirteet, näen hänen hymyilevän minulle. Se on hymy, jonka vuoksi ei tarvtse katsella olkansa yli, mahdollisia miehen muita tuttuja, vaan se viestii lämmintä henkilökohtaisuutta juuri minulle.

- Olen jo jonkin aikaa odottanut sinua tulevaksi.
Sanoo pyramidin portaalle istahtanut mies. Iältään ehkä kuuden kymmenen, vaikea sanoa. Kasvot vaikuttivat jotenkin iättömiltä. Päälaki on miehellä hiukseton luonnostaan ja vartalo on kohtuullisesti vatsan kohdalta pyöristynyt. Parta korvaa, hiuksista harvenneen pään.

- Miten olet voinut minua odottaa? Saavuinhan juuri kaupunkiin, enkä ole saattanut kohdata sinua aiemmin.
- Istu tähän kivelle viereeni, niin voimme keskustella paremmin.
Arvelen keskustelusta kehittyvän pitkän, niin kielii hänen vakava äänenpainonsa. Toimin hänen tahtonsa mukaan. Pidän jotenkin hänestä, ikäänkuin sukulaisesta.
- Tulit Atlaan kaupunkiin erään kauppakunnan aluksella kaksitoista vuotta sitten. Törmäsin sinuun Poseidonin temppelille vievillä portailla. Siitä lähtien olen sinua odottanut.
- Saatan muistaa tapauksen hämärästi, nyt kun siitä kerrot.
Miten voit otaksua tuon hetkellisen kohtaamisen vaikuttaneen siihen, että tulisin joskus tänne luoksesi, vallan toiseen, kaukaiseen kaupunkiin?
- Kohtaloomme on siten kirjoitettu.
- Olet siis uskossasi vahva kohtalon tunnustaja?
- En. Missään ei tarvitse olla vahva, eikä mitään tarvitse uskoa. Kun hiljennyt kuuntelemaan itseäsi, tunteet kertovat sinulle asioita, joita kiireiltäsi et jouda kuuntelemaan.
- Puhut merkillisiä ja saat pääni tuntumaan paksulta puupökkelöltä. Voisitko tarkemmin selittää oppia, josta puhut?
- Kuuntele siis ja opi, sillä asiat ovat selkeitä, sinun tulee vain valjastaa mielesi oikealla tavoin ja kaikki kirkastuu.
Ihmettelit tullessasi kovasti tätä rakennusta. En nyt aio selittää mikä se todellisuudessa on, se on toisarvoista, mutta kuvittelepa se portaiksi ja ihmiskunta seisomaan sen portaille. Suurimmat massat kiertäisivät alimpia portaita, kunnes tultaisiin viimeiselle, laella olevalle kivelle. Sinne ei mahtuisi montaakaan.
Se kourallinen edustaisi ihmisiä, joilla olisi aavistus todellisuudesta ja kaikki se muu ihmismassa kulkisi matkallaan kohti tietoa. Eikä liene aiheellista sanoa, että tie tietoon ei ole kovinkaan suora.
- Sen uskon.
- Älä käytä sitä sanaa, se on kaiken pahan juuri. Samoin sinun tulee kavahtaa ilmaisua "tiedän". Kaikkea kuulemaasi sinun tulee tästä lähtien epäillä ja vasta oman oivalluksesi kautta hyväksyä tai hyljätä se.
Älä usko muuhun kuin itseesi ja epäile sitäkin.
- Oivallushan vaatii jotakin tietoa, siis voisinko ylimalkaan oivaltaa mitään mihin voisin todella uskoa?
- Keräät tietoa päivästä päivään. Kaikki on kelvollista antamaan sinulle taustaa tehdä oivalluksia, kunhan siivilöit sen ensiksi epätiedosta ja varsinaisesta valheesta.
- Miten sellainen saattaa käydä päinsä tietämättömältä?
- Tietoon kasvetaan. Siis kaikkea jo tietämääsi voit pohdiskella ja punnita sen todellisuutta. Kaikkea uutta sinun tulee epäillä ja mitata hyviksi tuntemiesi totuuksien pohjalta. Muunlainen tiedon omaksuminen on turhaa ja turmiollista.
- Asetat minut ja kaikki muut oppilaasi, jos heihin uskallan itseäni vielä verrata, mahdottoman eteen.
- Sanasi ovat varsin normaaleja tässä tilanteessa. Vastustat viimeiseen asti todellisen tiedon omaksumista. Jos hyväksyt sanani ja alat toteuttaa ohjeitani käytännössä, niin havaitset sen kohta täysin mahdolliseksi.
Eihän kenenkään tule olla tiedossaan välitön mestari. Huomaat usein erehtyväsi mutta anna itsellesi oikeus erehtymiseen, silloin vasta voit todella asettaa kaiken tiedon epäilyksen alaiseksi. Jopa sen, jonka jo olet vaivoin itsellesi hankkinut.
Sinun tulee olla valmis luopumaan entisestä, ja olla vilpittömän avoin ottamaan kaikkea uutta kuulemaasi vastaan.
Aloita vaikkapa juuri tästä keskustelustamme. Et kai ole uskonut rahtuakaan mitä olen sinulle puhunut?
- Olen. En. En tiedä mitä minun nyt tulisi sinulle oikein vastata, kun mikään ei tunnu sinua miellyttävän.
- Älä missään tapauksessa siis vastaa tavalla, jonka kuvittelisit minua miellyttävän. Silloinhan olet todella hakoteillä, etkä ole ymmärtänyt valistuksestani vähäisintä murusta.
Annan sinulle täyden rauhan sulatella keskusteluamme mutta voimme sillä aikaa, koska aavistan ajan olevan niukan, puhua asioita edelleen.
Tietoa saat kaikkialta mutta kun etsit tietoa keskustelusta ihmisten kanssa, muista varoitukseni esiintymästä silloin tietävänä. Kukaan ei uskalla esittää todellista tietoaan sellaisessa seurassa, joka vaikuttaa tietävän asiasta enemmän.
Asetu heidän alapuolelleen ja kuuntele nöyrästi. Voit johdatella keskustelua kysymyksin ja asettaa kertoja jälleen oikeille urilleen, mikäli hän sellaista kaipaa.
Sama pätee, kun esität neuvoja viranomaisille tai muille ylemmille. Siinä vasta nokkeluutta tarvitaan. Sinun on osattava esittää asiasi siten, että he luulevat keksineensä koko neuvon itse. Voit perustella hänen "oivallustaan" vankasti ja kiittää ja ylistää sen nerokkuutta, vain silloin asiasi saattaa mennä eteenpäin.
Palatkaamme itse tietoon. Ihmiset vaeltavat maan päällä laisinkaan aavistamatta, että he ovat vain osasia kokonaisuudesta. He kuvittelevat olevansa yksi ja ainut. Kuitenkin totuus on se, että me kaikki olemme yhtä, koko luonnon ja ympäröivän avaruuden, jopa ajan kanssa.
Ihminen ei voi ihmisenä, sanan yleisessä merkityksessä, vastustaa aikaa, mutta mielensä tai sielunsa avulla se on mahdollista. Hän voi muistaa muinaisuuden ja tavoittaa rippeitä tulevasta, vahingossa tai, mikäli hänellä on herkkyys siihen, tarkoituksellisesti.
- Tarkoitatko ennustajia ja muita poppamiehiä?
- Heitä voit kutsua millä nimellä haluat mutta muista, että petkuttajien määrä siinä ryhmässä on valtaisa ja itsekin voit kuulua heihin. Tietämättäsi.
- Uskon unien olevan toisinaan ennustavia. Olen omakohtaisesti kokenut tapahtumia, joita olen varmuudella nähnyt joskus unessa tapahtuvaksi.
- Mutta et ole pystynyt koskaan tavoittaman tietoisuutta niitten oikeape-räisyydestä ennalta, ennen tapahtumaa, joka on vasta todiste niitten aitoudesta. Tai aavistamaan aikaa, jolloin tapaus saattaisi sattua.
- Aivan.
- Se on tyypillistä, koska ihmisen ei ole hyvä tietää asioita liian varmasti ennalta. Hänen on hyvä valmistautua kohtaamaan jokin seikka mutta sen välttäminen ei toki ole mahdollista.
- Miksi jotakin ennalta nähtyä ei voi välttää?
- Kuinka olisit voinut nähdä sen ennalta, mikäli sitä ei koskaan tapahtuisi?
- Aivan niin. Tapahtumatonta ei voi myöskään nähdä ennalta. Silloinhan näkisi olemattomia ja sehän ei olisi ennalta näkemistä vaan uneksuntaa.
- Voit kutsua sitä kohtaloksi, vaikka en suosittelisi sinua käyttämään sitä nimitystä. Huomasin juuri äsken taholtasi, kuinka väärin sekin voidaan ymmärtää.
- Voiko kohtalonkin ymmärtää väärin?
- Näköjään. Jotkut voivat puhua uskosta sen yhteydessä ja sehän on vallan mahdoton ajatus.
- Tunnen jälleen putoavani tyhjyyteen. Juuri kun luulen pysyväni ajatustesi juoksun kintereillä, vetäiset maton altani.
- Hyvin yksinkertaista. Vastahan kerroit unistasi, joita et tiennyt ennalta tapahtuviksi ennen kuin tapahtuma itse kohtasi sinut ja todisti unesi "kohtaloksi".
- Niin. Miksei siihen voisi sitten uskoa?
- Uskoisit olemattomaan. Tosin se on ihmisten osa ja arpa. Jokainen uskoo kuka mihinkin olemattomaan.
- Taidanpa ymmärtää.
- Jatketaan ihmispyramidi vertausta edelleen.
Tämä onnellinen kourallinen siellä huipulla, on tavallaan vastuussa koko ihmiskunnasta. Tämä tarkoittaa sitä, että sillä, joka tietää, on velvoitus kertoa niille, jotka eivät tiedä.
Tämä teoria pätee kaikessa ylivoimaisuudessa. Se, joka on voimiltaan vä-kevä, puolustakoon heikompiaan. Se, joka on varoiltaan mahtava, avustakoon köyhempiään jne. Sehän on normaalia vastuuntuntoa lähimmäisistään ja varsin luontevaa ihmiselle, ainakin kaikissa moraalihyveellisissä ajatuksissa.
- Niin, aina ei todellisuudessa käy kuten sanoit.
- Harvemmin. Tämä on kuitenkin tavoiteltava tilanne. Samalla neuvomallani tavoin, kun etsit tietoa, tulee sinun pyrkiä toimiesi tavoitteellisuuteen.
Toteutat moraalisesti tärkeiksi arvioimiasi asioita oman erikoiskykysi mukaan. Eihän kukaan toki liene hyvä kaikessa.
- Mihin minun pitäisi pyrkiä?
- Sitä en kykene sinulle neuvomaan. Sinun on edellä kuvailemani oivalluksen kautta, asetettava omat moraaliset tavoitteesi. Niitä suorastaan sataa ympärilläsi. Näet ne, kunhan opit oivaltamaan.
Älä kuitenkaan repeä. Keskityt vain aina moraalisesti korkeimpaan ja useampia tyydyttävään tehtävään kerrallaan ja vain sellaiseen asiaan, josta arvelet tietäväsi jotain enemmän, kuin muut.
Palataanpa jälleen pyramidimme juurelle ja asettakaamme nyt sen portaille koko luonto.
Sen pohjakerroksina lienee tällöin vesi, maa, ilma ja kasvikunta. Portailla niitä ylempänä olisivat hyönteiset, nilviäiset matelijat jne. aina korkeimpiin ja yhä enemmän ymmärtäviin eläimiin. Ylimmälle portaalle asettuisi nyt ihmiskunta.
- Mitä me tällä pyramidilla teemme?
- Näemmehän jälleen vastuullisen. Ihmisenä sinun on vastattava kaikesta luonnosta ja luomakunnasta, joka taidoiltaan on mielestäsi vähäisempää ja älykkyydeltään vähemmän pystyvä olemassaolostaan huolehtimaan.
- Pitääkö minun ryhtyä mielestäsi myöskin ruokkimaan, vaikkapa kuivina aikoina nälkiintyvät eläimet tai hankkimaan niille juotavansa? Tai teinkö väärin, kun en suostunut lihansyöjäkasvin ruuaksi matkalla luoksesi?
- Oikein väärin. Ole vain vastuussa niistä eläimistä, joitten kanssa sinulla on jokin eturistiriita. Punnitse kumman etu on kulloisessakin asiassa tärkeämmällä tasolla ja tee toimesi ja ratkaisusi puolueettoman, korkeasti moraalisen, harkintasi mukaan. Älä tuhoa muun luonnon elinmahdollisuutta.
Tämä tarkoittaa siis kaikkia ihmisen toimia luonnon suhteen. Onhan tunnettua, että esimerkiksi Azlanilla louhitaan maasta lukumääräisesti useita metalleja. Nyt kaikki näyttä oikealta ja ihmisen kannalta riittävän vähän luonnolle haittaa tuottavalta. Tässä vain olisi osattava nähdä tarpeeksi pitkälle ja osata toimia oikein tulevissakin ratkaisuissa. Metalleja on lukuisia, sellaisiakin, joita ei nykyisin tunneta edes oleviksi. Mitkä niistä ovat todella harmittomia?
Tunnettuahan on, että ihminen on niin kauan, kun on osannut jotakin kädessään kantaa, valinnut siihen useimmin aseen, jolla on eläimiä, tai toisia lajitovereitaan tappanut. Metallit ovat jalostaneet myöskin tätä tappamista ja ylivoimaisimman aseistuksen haltija, on kautta aikojen ollut muitten hallitsija.
- Onhan metalleilla paljon rauhanomaistakin käyttöä.
- Siinäpä juuri tarvitaankin asioitten punnitsemista. Tuottaako kyseinen metalli enemmän haittaa, vaiko hyötyä ihmiskunnalle.
Kulta esimerkiksi, on sangen hyödytön metalli ja aikaansaa riitoja omistuksestaan. Muinaisessa Azlanissa ei ollut suunnatonta vaaraa kullan hallussapidosta, koska sitä oli yli tarpeen kaikilla. Sittemmin, kun sillä on alettu käydä kauppaa ympäristövaltioiden kanssa, on sen määrä vähentymään päin ja jotkut, joilla nyttemmin ei mielestään kultaa riittävästi ole, arvostavat sitä yli toisen ihmisen hengen.
Orekhalkum on sitä vastoin jumalallinen metalli ja pappien sekoituskaavan mukaan valmistettu, eikä sen omistaminen ole harvinaisuudestaan huolimatta aiheuttanut ongelmia. Sitä ei voi muuttaa rahaksi.
Hopeasta on tulossa kullan jälkeen seuraavaksi haitallisin. Se kiihottaa loistollaan kaikkia pikkurosvoja. Entä sitten metallin jalostuksen aiheuttamat haitat. Jos olet kulkenut matkallasi vuorikaupungin kautta, olet varmaankin huomannut kuonakasat ja paksun ilmaan tupruavan savun. Ihminen on ryhtynyt muuttamaan luonnosta tapaamaansa ainetta toiseen olomuotoon.
Mitätöntä, huomioon ottaen maailman laajuuden, sanot varmaankin.
Se on mitätöntä mutta peilaa sikäli tulevaisuutta, että kaivostoiminta maailmassa laajenee päivä päivältä. Yhä uudet valtiot liittyvät malmeja kaivaviin ja jalostaviin. Syntyy kaikenlaista teollisuutta, joka muuttaa luonnon alkuperäistä raaka-ainetta ihmiselle käyttökelpoisempaan muotoon, jopa ympäristölleen mahdollisesti vaarallisempaan kuin itse metallit. Eikä tämä ajattelu ole utopiaa. Katselet vain avoimin silmin ympärillesi, niin näet kaikkea tätä, sen siemenellisessä muodossa tapahtuvaksi jo tänään.
Mitä enemmän ihminen saa, sitä vähempään hän tyytyy.
- Tuleeko minun tästä lähtien keskittyä ajattelemaan ihmiskunnan tulevaisuuteen vaikuttavia seikkoja ja ryhtyä saarnaamaan vaikuttajille niitten turmiollisuudesta.
- Tuskin se sinun tapauksessasi on tarpeen. Sanoinhan jo alussa, että mahdollisuudet tulevat sinulle itsestään, tartut vain aina ajallaan jokaiseen.
Sinun on tarpeetonta puuttua teollisuuteen, koska et siitä mitään ymmärrä. Sitä paitsi, katsohan, kun teen taikatempun ja käännän muodostamamme maailmanpyramidin nurin niskoin.
Kärjellään seisoen se on todennäköisesti oikeammassa asennossaan. Ylhäällä on alkeellisempi luonto. Se pystyy aina pitämään huolen itsestään, tekipä ihminen täällä maapallolla mitä lystää.
Ihminen katoaa, kenties osa eläin ja kasvikunnasta mutta maailma säilyy ja muuttuu uusia olosuhteita kestäväksi ja vastaavaksi.
Mikäli etenemme mielikuvituksessamme tilanteeseen, jossa maapallo jopa hajoaa tuhansiksi pirstaleiksi avaruuteen, löytää elämä aina sijaa uusilla planeetoilla.
Ei maailma ihmistä tarvitse, ihminen tarvitsee maailmaa ja siksi sen olisi oman etunsa mukaista vaalia elinympäristöään, jonka lahjoittaa perinnöksi lapsilleen.
- Jos tarkastelemme pyramidiasi tässä uudessa asennossaan, tulee välttämättä mieleeni, ettei ihminen kenties, olekaan se, joka on kehittynein maailmassa.
- Hyvä. Juuri noin pitää nähdä asioissa uusia näkökulmia. Ihminen tuskin on edes se, joka on lähinnä jumaluutta, jos tällainen elementti otetaan maailmankuvaamme mukaan.
Hän saattaa kaikessa ajatustoiminnassaan olla kaikkein kauimmaksi ajautunut, koska ei enää näe asioita niin kun ne todellisuudessa ovat. Alkeellisimmat olennot ovat todellisinta osaa todellisuudesta. Ne eivät edes tiedä mistään muusta koska ne ovat itse todellisuus. Ihminen kuvittelee kaiken oman mielensä mukaiseksi, täyttämään omia tarpeitaan.
Se on yksi ihmiskunnan rajaavimpia tekijöitä. Ihminen ei pysty irtautumaan ihmisyydestään, itsekeskeisyydestään.
- Mainitsit äsken ensi kertaa jumaluuden. Edustaako tämä kaikki kertomasi jotakin uskontoa?
- Ei. Tämä on filosofiaa ja arvelen sinun tietävän mitä se taas on.
- Onko sinulle olemassa ylimalkaan mitään jumaluutta?
- En haluasi nimetä mitään sellaista itselleni, koska en ole sitä vielä todellisuudessani löytänyt. Tietoa voisi pitää jumalallisena, koska todellisen jumaluuden täytyy olla itse tiedon täydellisyys, kuten se olisi kaiken täydellisyys.
Anteeksi, että olen syöttänyt sinulle asioita toistensa perään ja rikkonut kaikki sinulle antamani keskustelun säännöt. Tämä kaikki johtuu vain siitä, että tiedän, ettei meillä ole paljoa aikaa tähän tapaamiseemme.
- Niin, todella. Matkani jatkuu jo huomenna.
- Minulla on sinulle vielä eräs asia kokonaan puhumatta.
Itseasiassa kaikkein tärkein asia. Asia, jonka vuoksi olen sinua kaikki nämä vuodet odottanut. Ilta vain on ennättänyt edellemme ja sinun olisi jouduttava majoituspaikkaasi, ellet suostuisi vuokseni rikkomaan lupaustasi ilmoittautua valtuuskuntaa johtavalle upseerille. Se saattaa aiheuttaa ikäviä seurauksia mutta toivon sinun ymmärtävän miksi sitä sinulta pyydän, kuultuasi asiani.
-Viivyn pyytämäsi ajan. Olet herättänyt uteliaisuuteni puheillasi.
-Voisimme siirtyä huoneeseeni jatkamaan keskustelua, saamme siellä syötävää ja juotavaa ja lämpöä viilenevää iltaa vastaan.

Kuljemme pienen matkaa, kaupungin hämäriä, harvojen oven pielessä palavien öljylamppujen vaivoin valaisemia, kapeita sivukatuja.
Hänen talonsa ei erottu mitenkään ympäröivistä. Se on osa suurta korttelikokonaisuutta, kuten täällä näyttää olevan tapana asunnot rakentaa.
Ovella kohtaamme lämpimästi hymyilevän naisen, jonka arvelen uuden ystäväni vaimoksi. Asetumme pöydän ääreen matalille, vaatteitten peittämille lavitsoille. Nainen kantaa eteemme viiniruukun ja maljat sekä monenlaista syötävää. Jälkiruuaksi saamme makeita ananashedelmiä valmiiksi paloiteltuina ja muita kaupungin viljavan ympäristön hedelmiä.
- Sallinet, että aloitan asiani jo näin kesken ateriamme. Yö saattaa loppua muutoin kesken.

Säpsähdän, koska en ole tullut ajatelleeksi viettää hänen kanssaan täällä sentään koko yötä.

- Käyn asiaan siis.
- Aluksi minun on esitettävä muutamia tärkeitä merkitseviä taustatietoja. Olen ammatiltani ja siis koulutukseltani filosofi ja pappi ja olen aikanaan kuulunut tämän kaupungin jumalten palveluskuntaan mutta poikkeavien ajatusteni vuoksi minut erotettiin toimesta.
Sain koulutukseni Azlanin akatemiassa, jossa par'aikaa itse opiskelet.
Alkuvuoteni, osan oppiaikaa, palvelin Poseidonin temppelissä ja siten pystyin esteettömästi tutustumaan temppelialueelle sijoitettuun tietoon, joka on vanhinta mitä tässä omassa ajassamme on olemassa.
Itse Poseidonin temppelissä sijaitsee maamme vanhimmat lakikokoelmat, sen sisällä sijaitsevaan oreikhalkos pylvääseen kaiverrettuna.
En puutu kaupungissamme olevan pyramidin tietoon. Se on enemmän matemaattista, eikä koske meitä.
Meidän kannaltamme, paljon merkittävämpi tiedon kokoelma, sijaitsee Poseidonin Kleiton temppelissä. Siellä on nimittäin kaksi Poseidonin temppelin pylväitä vastaavaa pylvästä, jotka on päällystetty kultaisin levyin, joihin tieto on kaiverrettu huomattavasti pienemmin ja vierain merkein, joita ei nykyään enää pystytä tulkitsemaan.
Näin minäkin luulin, kunnes oivalsin, että sen avain oli kaikkien näkyvillä, jättiläiskokoisessa muodossaan, temppelin sisäseinien koristelussa.
Muinaiskielinen kirjoitus kiertää, aivan koristelun näköisenä, temppelin seiniä rinnallaan täysin selvästi luettava nykykielinen teksti. Teksti on riittävän pitkä, joten se sisältää kaikki tärkeimmät merkit.
Opiskelin lukemaan muinaista Azlanin kieltä, joksi sitä silloin vielä arvelin ja pystyin, joten kuten tulkitsemaan pylväitten kirjoituksia. Niissä oleva tieto oli tyrmäävää ja romutti koko entisen maailmankuvani.
Teksti oli sikäli vakavasti otettavaa, että se sisälsi selviä kiinnekohtia nykyisyyteen mutta kertoi samalla huimia asioita menneisyydestä. Toisesta valtakunnasta, kokonaisesta maailmasta, joka oli olemassa ennen Azlania ja jonka osa Azlan silloin oli. Tämä valtio oli Poseidonia.