TRUBADUURI

- Eki pääsi trubaduuriksi turistiravintolaan. Suurelta osin Elenan suosituksin. Ravintolassa oli jopa hyvät äänentoistolaitteet kitara-combolla. Ilta toisen perään, hän virittää kakstoistakielisen Patmoksessa. Joskus lautaselle kertyi mukavakin summa, joskus taas ei. Kuitenkin, joka ilta hän sai ruuan ja juoman ja sekin oli suuri apu olemattomaan matkalompakkoon. Yösijan hän sai hotellin respan takahuoneen nurkasta. Ekillä oli muutama Lennonin biisi bravuurinaan. Ne hän osasi melko autenttisina ja yleensä silloin aina kansa lämpeni. Paikalla olevat, harvalukuiset kreikkalaisetkin innostuivat aplodeeraamaan.

Päivisin, kun ei jaksanut kaupungille mennä, hän treenasi muutamaa kreikkalaista biisiä. Ne olivat Suomessakin tunnettuja Mikis Theodorakiksen kappaleita. Tuska ja Salaisella Rannalla. Suomen kieli kävi mainiosti turistien keskuudessa. Tuskimpa moni suomen kieltä ja kreikkaa toisistaan erottikaan. Kreikkalaiset vain ihmettelivät.

Eki sai toisinaan myös tilauksia yksityistilaisuuksiin. Eräänä iltana musta Limousine jälleen avasi ovensa Patmoksen edessä. Siihen yleensä tapaaminen sovittiin.
Kuljettaja oli tumma mies.

Kiertelimme hämäriä Ateenan katuja. Minulla ei ollut mitään käsitystä edes ilmansuunnista. Minne olimme matkalla? Hiljaisuuden rikkoakseni, lausuin ihmetyksen ääneen:
- Minne me oikeen ollaan menossa?
- You'll see.
Kuski ei ollut puheliaimmasta päästä sukkuladiplomaatteja. Olin todella yhden kerran soittanut jonkun diplomaatin illanistujaisissa. Ihan mukava tilaisuus. Porukka oli yllättävän rentoa. Ehkä ruhtinaallinen tarjoilu vaikutti.

Auto pysähtyi hienostokaupunginosaan, upean, suurlähetystöltä vaikuttavan talon eteen. Oven avasi talon portsari. Kuski nappasi kitarakotelon ja marssimme sisään suuresta pariovesta. Kitarakotelo avattiin ja tutkittiin huolellisesti. Jokainen nuottipaperi selattiin läpi. Kotelo läpivalaistiin. Minulle tehtiin täydellinen ruumiintarkastus. Kävelin läpi metallinpaljastimen. Sen jälkeen minut saatettiin jonnekin talon syövereihin, huoneeseen, jossa istui pehmeissä nojatuoleissa kolme miestä. Jokaisen tuolin vieressä oli pieni pöytä, jolla oli lasi ja lasissa jotakin, eri väristä juomaa. Säpsähdin outoa asetelmaa. Huoneessa oli myös äänentoistolaitteet. Oletin, että ne olivat mahdollista esitystäni varten joten säädin ääniasteuksia, suurin piirtein, muistinvaraisiin asentoihin. Laitteisto oli tuttu Voxin orkesterivahvistin. Viritin Marttinin.

Pomolta vaikuttava rikkoi hiljaisuuden.
- Veda nyt jotain. Vaikka joku Lennonin biisi.
- Jos ei ole biisilla valia, niin sopiiko toi: Free as a Bird?

Näin kuinka yksi miehistä, se parrakkain, liikahti hermostuneesti biisin nimen kuullessaan. Porukka kuunteli hiljaisuuden vallitessa. Oliks tää joku koelaulutilaisuus? Todella kummallinen meininki.
Toiseks kappaleeks vedin Womanin. Parrakkaan vierustoveri vilkaisi parrakasta. Parrakkaan poskelle vierähti kyynel.
- No niin Pitkanen. Taa tais olla sit tassa.

(Nää oli varmaan CIAn miehiä. Miten helvetissä ne oli saanu täällä Ateenassa selville mun todellisen henkilöllisyyden? Olihan ne soluttautunu tietysti ja... sit toi NATO ja... mut et ne on jaksanu. Nehän o tuhonnu kaiken mahdollisen materiaalin maan päältä, peitelläkseen Lennon/Kennedy keissin. Mitä ne vielä haluaa? Mistä vielä puristaa? Mun persoonako on pukamana perseissä?)

- Voisin esitella sinulle eraan henkilon. Saatat tunteakin hanet.
Tama tassa on John Lennon.

(Multa meinas mennä paskat housuun.)
- Ala jauha skeidaa.
- No mita nyt? Eiko mies kelpaa?
- En tieda mita sanois. Ootsa todella John?

Parrakas mies nyökkäsi vaimeasti, paino kasvonsa alas ja sanoi partansa seasta vain yhden ainoan sanan:
- Sorry.

Johnin tyylistä ironiaa.
Siitä oli kulunut ikuisuus, kun istuin Johnia vastapäätä ateenalaisessa bussissa. Mies oli ymmärrettävästi vanhentunut ja kasvattanu tutun parran. Ääni ei ollut entinen mutta kuulosti silti Johnilta. Tummennettujen lasien takaa ei paljon parratonta naamaa näkynyt. Johnimainen kyömynenä, joo.

- Varmaan ymmarratte, etta te ette kumpikaan enaa lahde tasta talosta, kun laatikossa. USA:n kansallisen turvallisuuden nimissa.

Tänä yönäkö tehdään joukkomurha Ateenan USA:n lähetytstön kellarissa? Kahdella laukauksella kuolisivat: John Lennon, hänen ateenalainen persoonansa Dimitris Astapoulos, Pentti Pitkänen ja Erkki Penger, sekä Pentin uskollinen sivupersoona Allon... niin Allonhan oli jo kuollut ihan samassa kaupungissa, "aiooneja sitten".