Vartsikaan talonrakennustyömaalle

S akarinkadulta oli Vartsikaan meneville busseille lyhyempi matka kuin Brahikselta. Kontulan bussin pysäkki oli parinsadan metrin päässä Hämeentien mäessä. Sama oikeastaan, kumpaan suuntaan lähti. Toinen pysäkki oli OTK:n pääkonttorin edessä ja toinen Elannon juhlahuoneen edessä, lähellä Kallion kenttää.
Myös sininen bussi, kuten kaupungin bussia värinsä vuoksi nimitettiin, kulki läheltä, mutta sen pysäkiltä oli Vartiokylän päässä pidempi kävelymatka. Silti sitä suosittiin usein säästösyistä eli kaupungin bussi oli matkahinnaltaan edullisempi.

Nyt olivat säästöt tarpeen. Vartsikan talo oli rakenteilla ja oli edennyt jo sisätyövaiheeseen; talossa oli seinät, katto, ovet ja ikkunat. Sisätilojen pintatyöt ja viimeistelyt olivat vielä tekemättä. Työn alla olivat yhä myös lämmitys- ja putkityöt sekä sähköt. Talon runkoa rakentaessaan timpurit manasivat faijan säästönauloja, jotka oli kiskottu vanhoista laudoista ja oiottu. Nauloja oikoivat faija ja Heimo. Minä löin vasaralla pääasiassa vain sormeeni.

Menimme isän kanssa kaksistaan Vartsikaan. Äiti oli varmaankin töissä ja isä ilmeisesti lomalla. Olin viisivuotias, korkeintaan. Kävelimme Vartiokylän silloiselta postilta Riskutietä kolmisen kilometriä Käätypolulle, ja aurinko oli jo laskemassa tullessamme perille. Yöt olivat jo hämärät, olisiko ollut heinäkuuta? Ilma oli lämmin. Vartsikan yläkerran ikkuna oli alkuillasta auki, Porvoontien liikenteen ääniä kantautui sisään. Ne kuuluivat yllättävän selvästi, vaikka tie oli niinkin kaukana ja Käätypolku laaksossa. Samasta ikkunasta kuului aamulla kukon kieunta, ja siitä voi katsella naapurin kanojen kuopsutusta ja muita aamuaskareita.

Taloon oli vedetty pari roikkaa valoja varten. Toinen oli yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Isä laittoi minut nukkumaan yläkerran lattialle sijattuun vuoteeseen. Hän tupakoi siinä omalla pedillään hetken, sitten hänelle tuli mieleen joku tarkistettava asia, laittoi tupakan palavana tuhkakupin reunalle ja lähti alakertaan. Natsasta nouseva savukiehkura oli lumoava, suorastaan hypnoottinen. Houkutus oli liian suuri. "Klubi piristää", luki tuohon aikaan valomainoksessa Hakaniemen hallin katolla. Nappasin natsan ja vedin parit poskarit. Laitoin natsan takaisin tuhkakuppiin ja käperryin peiton alle muina miehenalkuina. Isä tuli melko pian takaisin ja ilmeisesti arvasi mitä oli tapahtunut, sillä hän kysyi: "Kuka täällä on tupakoinut?" Minä en hiiskahtanutkaan, esitin vain sikeästi nukkuvaa lasta.