Äänestämässä

Luultavasti kyseessä olivat eduskuntavaalit 1954, koska edellisten vaalien aikaan emme vielä asuneet Vartsikassa. Demarien sanomana oli: "Varjosta valoon!" Sen ajan vaaleissa SDP oli vielä "SE" työväenpuolue,
ja työväen aatteella oli vankka asema työtätekevän luokan keskuudessa. Mutta mistä varjosta julisteissa pyrittiin pois, porvariston vai kommunismin? Kuvatekstissä on suora lainaus Väinö Leskisen kannasta asiaan.

Neuvostoliittoon viittaaminen oli noina aikoina varma keino saada julisteeseen tehoa. Suoraan ei sanottu, viitattiin vain jollakin kielikuvalla tai piirroksella itärajan suuntaan. Tässäkin julisteessa tuulee idästä. Toisaalta SDP:n silloinen puoluesihteeri Väinö Leskinen leimasi omissa iskulauseissaan päävastustajiksi Maalaisliiton ja Urho Kekkosen. Ehkä juliste siis kehottikin pyrkimään pois Kekkosen vaikutusvallan varjosta. Isä oli TPSL:n ehdokkaana muutamissa vaaleissa, mutta ei vielä näissä; TPSL perustettiin vasta 1959. Kävimme aina äänestämässä, joten ei siinä mitään poikkeuksellista ollut - paitsi, että minä pääsin ensimmäinen kerran mukaan tähän tärkeään aikuisten tapahtumaan. Täytin toukokuussa seitsemän vuotta.

Oli siis maaliskuun alku 1954. Kirpakka pikku pakkanen, mutta aurinkoinen päivä. Kun kävelimme, isä äiti ja minä, Vartsikan Linnanherrantietä, hengitys höyrysi ja pikkulätäköiden jää ritisi jalkojen alla. Jokaista jäätä piti tietysti kokeilla. Onneksi lätäköt olivat pieniä ja lähes umpijäässä. Olimme menossa Bygdehemmetin majalle, jossa äänestyspaikka sillä kerralla oli. Talo oli metsäisessä mäen rinteessä. Nykyään paikalla on runsaslukuinen joukko rivitaloja. Oli mukava päästä lämpimään vaalihuoneeseen; keväällä pienetkin pakkaset tuntuivat kylmemmiltä kuin talvella.

Vaalivalvoja-setä katsoi minua leikisti ankarana: ”Onkos pojalla
äänestyslippu?” "Ei ole", vastasin vähän arastellen, koska vasta myöhemmin ymmärsin, että aikuiset tykkäävät hämmentää pikkupoikia. "Otapa tästä", setä sanoi ja antoi minulle valkoisen paperinpalasen. Se oli repäisty jostakin arkista, mutta ei minua haitannut. ”Mene nyt tuonne koppiin ja piirrä tähän lappuun ihan mikä tahansa numero, jonka haluat. Laita sitten numeron ympärille ympyrä ja tuo lappu minulle.”

Menin kolmiseinäiseen äänestyskoppiin, joka oli vapaana; sattui olemaan yksi päivän hiljaisista hetkistä. Kopista puuttui alaosa, joten saatoin kurkistaa siitä huoneeseen. Seinällä oli narusta roikkuva kynä, johon juuri ja juuri yletyin. Pidin lappua seinää vasten ja mietin, minkä numeron osaisin piirtää oikein hienosti. Piirtäminen sinänsä ei ollut ongelma, osasinhan jo lukeakin. Lopulta laitoin kahdeksikon. Se oli piirrettäväksi vaikea, mutta minusta hyvin kaunis numero. Ei se ihan onnistunut, koska kirjoitusasentokin oli hankala.