|
Tyhjäksi jääneelle vanhalle kesämökille isällä oli ollut selkeät
suunnitelmat jo talonrakennus-projektin alusta alkaen. Jokaisessa
omakotitalossa pitää ehdottomasti olla sauna, Suomessa kun ollaan.
Saunassa olimme tietysti jo aikaisemminkin käyneet joka viikko, milloin
missäkin. Talvella vuorotellen eri naapureitten vaivana ja kesäisin
usein Herttoniemen kesäsaunassa, josta pääsi uimaankin.
Isä oli mitoittanut saunan kivijalan siten, että mökki käsitti
varsinaisen saunan ja pesuhuoneen lisäksi liiterin. Lisäksi rakennettiin
tien puoleiseen päätyyn pukuhuone. Sitä kiersi lasitus, joten tila oli
erittäin valoisa ja kaunis kesällä. Talvisin pukuhuone pidettiin kylmänä tilana, pukeutuminen tapahtui pesuhuoneen puolella ja peseytyminen
saunatilassa. Saunan ullakolle laitettiin paloturvallisuussyistä lämpöeristeeksi Siporex-mursketta, jota isä osti kuorman Vuosaaren
Sasekalta. Se oli mielenkiintoista ainetta, koska se näytti huokoiselta
valkealta kiveltä mutta kellui vedessä.
Mökin siirto oli isältä varsinainen insinöörin työnäyte. Hän rakensi
siirtoa varten puisen radan, jota pitkin sauna hinattiin pyöreitten
puitten varassa uuden kivijalkansa päälle; vinssi oli vuokrattu Pohjavirralta. Siirtämisvaiheessa tarvittiin talkooporukkaa pitämään mökki
oikeilla raiteilla ja vaihtamaan rullauspuita takaa eteen. Siirto
onnistui täydellisesti, ja kivijalkakin oli hyvin mitoissaan.
Saunan kiukaaksi teetettiin niin sanottu tynnyrikiuas. Sen alaosana oli
metallitynnyri ja yläosassa valmiina ostettava luukullinen hormisuppilo,
josta savut ohjattiin metalliputkea pitkin varsinaiseen piipunhormiin.
Alaosassa oli luukku, arina ja tuhkaluukku. Kiviksi hankittiin
rautapitoista magnetiittia, oikeita kiuaskiviä. Niitä isä sai Metalliliiton kimppatilauksena jostain kaivoksesta. Jotkut käyttivät tavallisia
mukulakiviä, mutta isä oli tässä kohdin ehdoton. Vesi lämmitettiin
suuressa muuripadassa pesuhuoneen puolella. Tilaa ei ollut liiemmin,
mutta kyllä siellä pieni perheemme mahtui kerralla kylpemään. Isompina
me pojat saimme kylpeä erikseen.
|
Isä ja Äiti katsastavat tyytyväisinä isän puisia mökinsiirtokiskoja.
Kohta saapuu vinssi, jolla entinen kesämökki siirretään saunaksi uuden
kivijalan päälle..
Sauna alkoi saada lopullista muotoaan kesällä 1958. Siihen lisättiin
tilan jatkeeksi lasiveranta, joka tässä on rakenteilla..
Saunan molemmin puolisiksi porraskaiteiksi pääsivät Tammelundin-ukin
vanhojen käsirattaitten pyörät. Eteläiselle seinälle kasvoi vuosien
saatossa komea, sankka kuusama. Siitä oli meille perhosharrastajapojille
suunnaton ilo, koska köynnös oli kukkiessaan vastustamaton
perhoshoukutin. Kuusamassa pörräsivät iltaisin ja öisin kaikki
paikkakunnalla esiintyneet kiitäjälajit. Päivisin siinä pörräsivät
vuorostaan kaikki lähitienoon ampiaiset, jotka sitten rakensivat pään kokoisen pesänsä saunan liiteriin. Tietysti siinä kävi niin, että erään
kerran haravaa liiteristä hakiessani tönäisin vahingossa varrella pesää,
ja sankka parvi äkäisiä ampiaisia oli heti kimpussani. Juoksin pakoon,
mutta toiseksi jäin; naama ja kädet muodottomina oli hakeuduttava itkien Äidin ensiapuun. Ampiaisen pistoja ei noina aikoina juurikaan
noteerattu. Hoidettiin lähinnä psyykeä ja levitettiin hieman
käsivoidetta pistokohtiin. Isä joutui kaasuttamaan alivuokralaiset
liiteristä tuon ajan surullisen kuuluisalla yleismyrkyllä, DDT:llä..
Kertoi: Hannu Kuukkanen |
