Kuliksen aikoina 1960-luvun keskivaiheilla syntyi koulubändi Passing Five. Sen puuhamiehenä toimi Markku Marko Putkonen. Siinä soittivat lisäkseni Markku, Igo eli Ismo Kanula, Jaska Helminen
ja Timppa Laihanen. Putkonen tosin tunnettiin paremmin siihen aikaan kavereiden kesken lempinimellä Nakki. Olimme
saaneet luvan käyttää Kontion majaa treeneihin ehdolla, että korvaukseksi
soittaisimme Kontion urheiluseuran bileissä. Tämä sopi meille
mainiosti, koska koululaisina emme olisi muuten treenikämpästä vuokraa pystyneet
maksamaan. Aikaisemmin olimme treenanneet Markun tai
meidän kellarissa, mikä tietysti koetteli vanhempien hermoja.
Taisi olla kaunis kesäpäivä 1965 tai 1966.
Sisällä oli kuuma ja päätimme siirtää treenikaluston ulos Kontion majan
pihalle. Majan uuden osan päädyssä oli pieni, suhteellisen tasainen
kallio, jonne piuhatkin riittivät mainiosti. Sinne siis! Igolla oli
ongelmia löytää rumpusetille riittävän tasainen kohta, mutta
kivenmurikoilla tuettuina rummutkin saatiin paikoilleen. Jonkin aikaa
saimme harjoitella rauhassa, mutta vähitellen alkoi 90-wattinen vahvistimemme vetää porukkaa paikalle. Tuohon aikaan 90 wattia oli hurja
vahvistusteho ja näytti jopa metsämaastossa kantavan pitkälle;
nykyään moinen ei riittäisi edes TupperWare-esittelijälle. Jatkoimme
treenejä, koska kukaan ei käskenyt lopettaa. Jossain vaiheessa kuitenkin
ymmärsimme, että onnea ei voi jatkua ikuisesti. Joku heikkohermoinen
naapuri saattaisi soittaa poliisit paikalle, eikä meillä ollut edes
lupaa ulkoilmakonsertille. Kokosimme kamat, pokkasimme yleisölle ja
katosimme vähin äänin.
Treenikamojen roudaamista varten olin ostanut skootterin, ja melkoinen
lasti tavaraa sen kyydissä yleensä olikin. Skitta selässä, vahvistin
edessä jalkatilassa sekä mankka ja mikkikassi skootterin kahvassa.
Kerran treeneihin mennessä, Helytien hiekkaisessa ja jyrkässä alamäessä, kävi niin kuin skootterille saattaa löysässä hiekassa käydä. Lensin
mutkassa komeasti kamoineni pitkin tannerta. Vauriot olivat yllättävän
vähäiset. Kaikki pelit selvisivät kuperkeikasta soivassa kunnossa,
muutamaa pintanaarmua lukuun ottamatta. Vahvistimen eli styrkkarin olisi
varmaan saanut pudottaa vaikka toisen kerroksen ikkunasta; se oli
vankkaa peltiä ja tehty muutenkin kestämään kovaa käsittelyä. Mankka oli
Uher Reportter eli oli ammattikäyttöön alumiinilla kuorrutettu sekin.
Nakin nuoriso-ohjaajan suhteilla olimme kerran viettämässä viikonloppua
kirkon nuorten kesäkodissa Sipoon Tarpoilassa, Storträskin rannalla.
Emme me varsinaisella keikalla olleet, eivätkä kaikki Passerit edes
olleet mukana. Nakin, Igon ja Jaskan kanssa soittelimme ja laulelimme
kuitenkin illan kuluessa muutamia biisejä omaksi ja läsnä olleiden
ratoksi. Illan mittaan pukkasi kylkeemme lähinnä seurakunnan nuorista
naisista koostunut melkoinen bändäriporukka. Varsinainen ryhmänvetäjä ei
onneksi ollut kovin niuho; me kaikki saimme yöpyä siskonpeteillä. Meillä bändipojilla, itse kullakin, oli tyttö molemmissa kainaloissa, ihan kiltisti
vain.
|
Passing Fivestä ei ole säilynyt ainuttakaan kuvaa, mutta tässä esiintyy
2/5 osaa bändistä Turun laivastoaseman upseerikerholla. Kuvassa Markku
ja Hannu.
Keikkoja oli muutama ympäri Helsinkiä, mutta pisin keikkamatka
suuntautui Järvenpään Luther-opistolle. Tämä ehkä vähän merkilliseltä vaikuttava keikka johtui siitä, että Markku opiskeli samaisessa
opistossa nuoriso-ohjaajaksi. Tuohon maailman aikaan ei hengellisissä tilaisuuksissa rokkia soitettu. Siksi treenasimme esitystä varten
muutamia saksalaisia hengellisiä biisejä, joita sovitimme Rockn´Roll
–tempoon, sekä joitakin negrospirituaaleja, joihin Markun ääni istui
erinomaisesti. Kun Timppa lähti inttiin, tilalle löytyi Jorska eli Jorma
Nordlund. Upeaääninen kaveri, joka oli soitellut aiemminkin bändeissä.
Jorskalla oli korkeahko nasaali, ja hänen ohjelmistossaan oli Simon & Garfunkelia, Dylania ja Cat Stevenssiä. Kappaleet sopivat hänen äänelleen mahtavasti.
Harjoitustilan vuokran vastineeksi soitimme useissa Kontion majan
pippaloissa. Heimo järjesti huvitoimikunnan puheenjohtajana joka viikko "lauantaitanssit". Ohjelmistossa piti siihen aikaan olla myös
tanssimusiikkia, joten oli pakko opetella muutama sellainenkin. Jos
olisimme itse saaneet päättää, olisimme soittaneet vain sen aikaista
kovaa rokkia, kuten "Long Tall Sally", "Whole Lotta Shakin Going On "
ja "Little Honda". Teimme myös itse joitakin kappaleita joukon jatkoksi.
Kaikki muu oli pakkopulla-musaa.
Muistan ikuisesti viimeiset laskiaisbileet, jossa soitimme. Kontion
majalla ei ollut estradia, joten bändin piti esiintyä lattiatasolla.
Aluksi soitettiin tanssimusiikkia Heimon mankalta, kuten tapana oli. Kun
meidän vuoromme tuli, porukka lopetti yllättäen tanssimisen ja alkoi
kerääntyä ympärille. Tällä kertaa päätimme jättää tanssibiisit vähemmälle ja soitimme pääasiassa rokkia, muuttuneen tilanteen mukaisesti. Taaempana ollut yleisö ei nähnyt mitään etummaisten
takaa, ja porukkaa alkoi kiipeillä penkeille. Penkkejä taas ei ollut
suunniteltu musiikin tahdissa rytkyttelevien kuuntelijoiden jalkojen
alle, ja ainakin yksi penkeistä hajosi. Järkkäreitä ja majan
henkilökuntaa penkkien hajoaminen hieman hermostutti, mutta
henkilövahinkoja ei tullut. Musiikki on turmiollista. M.O.T.
Igo ja Kersantti Pippuri >
Muisteli Hannu Kuukkanen
|
