Musiikista kasvoi harrastus

Musiikki on aina ollut kiinteä osa elämääni. Muistan jo lapsuudesta hetkiä radion ääressä, kun sieltä tuli musiikkia ja huomasin, että pystyn arvaamaan miten klassisessakin musiikissa melodia voisi jatkua. Saattoipa olla piilotajuista muistamistakin. Jokainen musiikin kanssa tekemisissä ollut kuitenkin tietää, että kappaleilla on oma karaktäärinsä ja sointukuvioilla on aina tietyt mahdollisuudet. Arvauksen ei tarvitse olla lainkaan lotto-luokkaa.

Kun olin pieni, isä tapasi laulaa minulle osaamiaan lastenlauluja. Repertuaariin kuuluivat Pepe oli musta, Telefooni Afrikassa ja laulu pitkäkaulaisesta kirahvista, joka ajatteli ostaa kauluksen ja kaulahuivin. Isä oli soittanut Vallilan Kisällitoverit nimisessä yhtyeessä, josta on kuvia perhealbumissamme.
Kuuntelemisen kautta musiikista kehittyi minulle pikku hiljaa harrastus, jossa itse pääsin sitä sekä esittämään että tekemään. Syntyi ensin Leon kanssa folk-duo ja sittemmin Marko Putkosen koulubändi Passing Five.

Vasta Passing Five yhtyeemme aikoihin kiinnostuin omien kappaleiden tekemisestä. Siihen innostivat sellaiset yksinkertaiset asiat kuin nuottien kalleus ja radiosta poimittujen kappaleiden jäljentämisen hankaluus. Asiaa toki helpotti sittemmin hankittu mankka. Nauhuri oli myös yksi avain omaan musiikkiin, koska nuottikirjoitustaidon puuttuessa melodioita ei tahtonut muistaa, vaikka soinnut olisivatkin olleet alkeellisen sanoituksen mukana. Muistan kuinka eräänkin oman kappaleen harjoittelu vei kaikkine detaljeineen useamman tunnin. Täytyi vain kelata kappaletta edes takaisin ja harjoitella kohdat yksi kerrallaan. Aherruksesta syntyi kuitenkin koko joukko kappaleen tekeleitä.

Tapasin hiljattain Arto Vilkon, vanhan tuttavani Kulosaaren yhteiskoulun ajoilta. Tuttavuus syntyi aikoinaan bändikaverini Igon kautta. Iigo sauhusi igomaiseen tapaansa erään biisini pohjalta tehdyn Passing Fiven treeninauhoituksen kanssa ja oli soitellut sitä Artolle. Arto oli noihin aikoihin sijoittunut Syksyn sävelessä ja oli jo singlen julkaissut kuuluisuus. Sittemmin hän oli tehnyt pitkän uran radiossa ja väitellyt tohtoriksi. Täytyy nostaa miehelle hattua. Hän tekee mitä huvittaa, muut mitä sattuvat osaamaan. Tavatessamme nakkelimme ajatuksia musiikin nykytilasta, radiosta ja verkkomedian vaikutuksesta. Puhuimme myös brandin luomisesta, mikä sivusi Arton väitöskirjaa. Uusmedia on siihen hyvä väline. Työtä se kuitenkin vaatisi ja paljon.