Masan kotona kylässä

Brahiksen yksiömme yläkerrassa asui Salosen Matti, lyhyesti Masa. Masa oli noin Heiskan ikäinen ja varsinaisesti Heimon leikkikaveri, mutta joskus sain armon tulla kylään mukaan. Muistan joskus katselleeni Masan keittiönikkunasta kadun yläpuolella tuulessa heilahtelevia, torven muotoisia vihreitä katulamppuja. Minusta ne olivat upeita. Hankin sittemmin nuorenparin ensiasuntoomme sellaisen keittiövalaisimeksi Sähkikseltä. Sähkölaitoksella oli varasto komeassa pienessä kivitalossa nykyisen ja silloisenkin Pikku Huopalahden alueella. Talo on yhä jäljellä osaketalojen piirittämänä. Naapurustosta on häädetty muut Ruskeasuon romumyymälät Romu-Stokkaa myöten Malmin Tattarisuolle. Suo kun suo, romu kun romu. Valaisin oli kuparia ja patinoitunut kauniin vihreäksi. On muuten edelleen keittiössämme, vaikka usein sen olemassaoloa on uhattu esimerkiksi rikkomalla kaksi kertaa sen opaalilasi.

Masalla oli kaikkea jännää. Muun muassa pahvinen merirosvonaamari, jota hysteerisesti pelkäsin. Naamari oli yläkaapissa. Kun Heiska tai Masa laittoi naamarin kasvoilleen, he muuttuivat mielestäni tosi pelottaviksi, ihan joksikin muuksi kuin ihmiseksi. Purskahdin itkuun, josta ei tullut loppua, ennen kuin naamari otettiin pois kasvoilta, ja Masa oli taas Masa ja Heiska taas Heiska.

Masalla oli myös läpinäkyvä plastiikkinen pyssy, joka ampui jousellaan kirkkaan värisiä puukuulia. Tosi jännää. Sain kokeilla. Sillä ei saanut ampua ketään kohti, ettei mene silmään.

Masalla, tai oikeammin Masan vanhemmilla, oli kaapin päällä
palikkahirsitalo. En saanut leikkiä sillä, koska olin liian pieni.
Joskus sain kuitenkin katsoa kaukaa - jos lupasin olla koskematta mihinkään - kun isommat lapset kokosivat talon. Karkkilassa pikkuserkkuni luona oli vastaavanlainen, jonka sain isompana sitten itsekin koota.

Masalla oli myös tinasotilaita. Minun ei annettu koskea niihinkään. Masalla oli pari isompaa veljeä. En muista heidän nimiään. Heiska ja isot pojat laittelivat tinasotilaita rintamiksi ja ampuivat sitten toistensa rivistöjä kumoon neppaamalla kuulia. Minusta tinasotilaat olivat hienoja. Ne oli maalattu erivärisiksi, aina sotajoukon mukaisin tunnusvärein. Taisivat olla sinitakkeja ja punatakkeja ainakin.