Faijan duunimesta

Joskus pääsin käymään myös faijan duunissa Nuorisoliiton toimistossa. Se oli todella kiva ja mielenkiintoinen paikka, koska sain sieltä aina kasan
puhdasta "Linen Bankia" sekä kyniä ja kumeja. Lyijykynien lisäksi sain sellaisia aarteita kuin kosmoskynä ja sini-punakynä. Niillä voi piirtää kuvia, joissa osapuolet erotti helposti toisistaan. Punaisella saattoi piirrellä myös "pukkeja" Heiskan kouluvihkojen reunoihin. Ne näyttivät komeilta ja ihan samanlaisilta kuin opettajan tekemät.

Kosmoskynällä oli jännä piirtää sylkipisaraa. Suuhun ei kosmoskynää saanut laittaa. Siitä kärähti helposti, kun huulet sinersivät ja varmaan myös osa naamaa, sormet ja paidan hihat. Osan paperista piirtelin paikan päällä, osan sain evääksi kotiin. Faijan duunissa oli myös kynänteroitinkone. Kynät tarvitsivat mielestäni jatkuvaa teroittamista ja kyselinkin isältä vähän väliä, sattuisiko hänellä olemaan tylsiä kyniä?
Isä kirjoitti hienolla kirjoituskoneella, joka kilahti aina kun rivi
tuli loppuun. Sain joskus kokeilla, mutta kirjasimet tahtoivat
klimppiytyä eikä isä ehtinyt niitä koko ajan selvittelemään. Tuloksena oli epämääräistä sotkua, joten luovuin suosiolla kirjailijan urasta ja keskityin piirtämiseen.

Koska tykkäsin kovasti piirtämisestä, olin jo pienenä paperin suurkuluttaja. Piirsin kaikki äidin antamat valkoiset puotipaperit ja isän kotiin tuomat Linen Bankit tiukkaan molemmin puolin. Pääaiheena olivat tikku-ukot hurjissa seikkailuissaan. Ne kaivoivat loppumattomia vuorenonkaloita ja löysivät kultaa ja
timantteja tai kävivät kiivaita taisteluita, joissa nuolia lensi ilma
sakeana. Linnoituksiin kaivauduttiin tietysti myös altapäin. Lisäksi oli "silmät sidottuna" -kilpailuja Heiskan kanssa kotona. Heiska piirsi hankalan mutkaisen joen tai tien, jota pitkin piti osata kuljettaa kynää silmät sidottuna. Kun osui reunaviivaan, oli toisen vuoro.

Faijan toimistolle mentiin Sturenkadun siltaa pitkin. Sitä samaa, jonka kaiteella Heimo kertoi kävelleensä. Sillan kulmilla tuoksutteli SOK:n kahvipaahtimo ilmoille aromeitaan jo silloin. Menomatkalla jäi vasemmalle puolen siltaa veturivarikko. Sen avoimissa ulkokatoksissa säilytetty tavarapaljous kiinnosti minua kovasti. Rautaa oli jos minkälaista sorttia - putkea, kankea, kulmarautaa, lattarautaa, kiskoa. Ruosteen punaiset ja ruskeat sävyt jäivät mieleen. Junaradat kulkivat Sturenkadun sillan alitse Sörnäisiin. Tuon samaisen radan yli johti päivähoitopaikkaani oikopolku, jota käytimme Heiskan kanssa kun hän oli minua saattamassa Sakarinkadulta. Siitä enemmän myöhemmin. Nykyään raiteiden paikalla kulkee Teollisuuskatu.

Nuorisoliiton toimisto oli muistaakseni ihan lähellä sillan loppupäätä Sturenkadun oikealla puolella, toisessa kerroksessa. Ikkunoista avautuneita näköaloja en pikkukundina juuri muista katselleeni. Pääasiana olivat paperit, kynät ja piirtäminen. Faija oli ilmeisen tyytyväinen, kun hänen ei tarvinnut minulle muuta ajanvietettä keksiä, vaan sai tehdä duuninsa ihan rauhassa.

Niin - oli toimistossa vielä sellaiset karuselli-nojatuolitkin, joissa oli kiva pyöriä.

Isän ajasta Nuorisoliitossa, löytyy hänen omassa haastattelussaan, joka on julkaistu paperikirjana: http://webcag.fi/kolmepolvea/

Muisteli Hannu Kuukkanen

Isä Nuorten Kotkien palveluksessa ja Nuorisoliitossa >
Kuvia isän poliittien toiminnan ajalta >
Isän SML:n aika >
Isän SAK:n aika >
Isoisä T.J. Kuukkanen>