|
Isäni Viljo Kuukkasen aika Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitton, nykyinen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) tehtävissä alkoi jo vuonna 1951 eli samoihin aikoihin kuin Metallityöväen Liitossa. Hän oli SAK:n työvaliokunnan varajäsenenä ja vakinaisena jäsenenä vuosina 1951–1969 ja toimi tällöin myös työehtojaoston jäsenenä ja puheenjohtajana sekä jaoston sihteerinä vuodesta 1966.
SAK:n II puheenjohtajaksi hänet nimitettiin vuonna 1961 ja tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1966.
Viljo Kuukkasen SAK:n vuosina alkoi taloudelliseksi katastrofiksi muodostunut Metallitalon rakennustyö. Talo oli alun perin tarkoitettu Suomen Metallityöväen Liiton omaksi monumentaalirakennukseksi, mutta taloudelliset vaikeudet vetivät mukaan myös kattojärjestö SAK:n ja uhkasivat lisäksi upottaa hankkeen rahoittajan, Osuuskassa Yhteistuen. Viljo Kuukkanen toimi näinä aikoina Osuuskassa Yhteistuen johtokunnan varajäsenenä, joten hänellä oli tapahtumiin näköalapaikka.
Ei ollut kuitenkaan vahinkoa ilman hyötyä, koska vaikeuksien sanotaan yhdistäneen hajaannuksen tilassa olleen SAK:n ja jopa koko Ay-liikkeen. (Viite: "Korskean pytingin kalliit lunnaat." TS, 2.9.2007. Asiaa on käsitelty myös Eino Ketolan historiikissa "Suomen Metallityöväen Liitto 1961–1983.")
Viljo Kuukkanen osallistui aikanaan myös sekä SML:n että SAK:n kansainväliseen toimintaan mm. SAK:n ja Neuvostoliiton ammattijärjestöjen yhteistyötoimikunnassa, VAKL:n Euroopan-järjestön kokouksessa 1961, Kansainvälisen Työjärjestön kokouksessa Genevessä 1963 ja pohjoismaiden ammattijärjestöjen työlainsäädäntöä tutkineissa kokouksissa 1959 ja 1960.
Isä pitämässä vappupuhetta SAK:n edustajana Imatralla vuonna 1961. Tänne hän joitakin vuosia myöhemmin palasi Enso Gutzeitin työturvallisuustarkastajaksi.
Kuvassa näkyvän SAK:n tunnuksen historiasta kerrotaan, että se olisi syntynyt ravintolapöydän ääressä istuneen suunnitteluryhmän kohottaessa yhtaikaa lasejaan. Heraldikko sai idean: Vasara vain lasin tilalle ja tunnus oli siinä.
Viljo Kuukkasen ajasta SAK:ssa, hän kertoo tarkemmin itse omassa henkilöhaastattelussaan: http://webcag.fi/kolmepolvea/
|
Urho Kekkosen aikaan isä ja äiti pyörähtelivät useita itsenäisyyspäiviä presidentin linnan parketilla vuosina 1955-1965. Äidin puvun on tehnyt ystävä ja luotto-ompelija Eva Ahlroot. Muistelen, että puvun väri oli tyylikkään siniharmaa.
Kuva on vuodelta 1963, isän leikearkisto.
Elämä ei ollut yhtä juhlaa. Arki vaati, muun työn lisäksi, myös edustamista. Kuvassa Kiljavan opiston rakenteilla olevan kuntokeskuksen peruskiven laskeminen vuonna 1965. Takarivissä toinen vasemmalta TPSL:n puheenjohtaja Uuno Nokelainen, sitten SAK:n puheenjohtaja Vihtori Rantanen ja SAK:n toinen puheenjohtaja Viljo Kuukkanen. Oikeassa laidassa Olavi Saarinen, joka toimi urallaan muun muassa Työväen ja Pienviljelijäin Sosialidemokraattisen Liiton kansanedustajana. Kuva Työväen Arkisto.
Kirjoitti Hannu Kuukkanen
Kuvia isän poliittisen uran varrelta >
Kuvia isän matkoilta maailmalla >
Isän SML:n aika >
Isän SAK:n aika >
Isoisä T.J. Kuukkanen>
Lähde: Isä kirjoitti aikanaan silloisen tavan mukaan oman CV:n (curriculum vitae – elämän kulku) eli suppeahkon elämäkerran, josta yllä mainitut asiat on pääosin poimittu ja muilla taustatiedoilla vahvistettu. |
