Ukkini T.J. Kuukkanen

Tammelundin ukki - isänisäni Toivo Johan Kuukkanen - oli jäyhä, vähäpuheinen mies, joka ei juuri naureskellut eikä hymyillyt. Ehkä elämä oli kohdellut häntä sellaisella ankaruudella, ettei moisiin ylellisyyksiin ollut aihetta.
Ukilla oli alaspäin kaartuvat suupielet ja komea kyömynenä. Hiukset olivat ohuet, lyhyet ja harmaat, aina päätä myöten taakse kammatut. Vartaloltaan tukeva, muttei oikeastaan lihava. Yllään hänellä oli mustat kengät, tummanharmaa puku ja mustat liivit. Liivien taskusta roikkuivat kellonvitjat. Kelloa hän vilkaisi hieman sitä taskusta nostaen, viistoon alas katsahtaen. Vanhemmiten ukki käveli lyhyin töksähtelevin askelin, mutta ei välttämättä hitaasti.

Toivo J. Kuukkanen tunnettiin rauhallisena ja vakavana miehenä. Se mitä hän sanoi, oli varmaan tarpeellista ja paikkansa pitävää. Ilmeisesti juuri näistä syistä hän oli saanut työväenliikkeessä runsaasti arvostusta ja merkittäviä tehtäviä. Pitkän tien ammattiyhdistys-osaaminen ja aktiivinen osallistuminen olivat merkityksellisiä asioita tuona aikana.
Ukissa oli myös luontaista karismaa. Lisäksi hän oli fiksu mies, joka oli sivistänyt itseään kirjoja lukemalla. Sosialidemokratiaakin hän kertoi harrastaneensa Jokivarren työväenyhdistyksen aikoina nimenomaan lukemalla.

Ukki oli kotoisin Jyväskylän pohjoispuolelta. Klaara-mummi tiesi kertoa, että Kuukkasten sukunimi on peräisin Jyväskylän maalaiskunnassa sijaitsevasta järvestä. Kaikkia sen ympärillä asuneita alettiin kutsua Kuukkasiksi. Näitä sukuhaaroja asuu tietääkseni ainakin kolme myös täällä Helsingin seudulla. Vanhin meistä veljeksistä, Heimo Kuukkanen, on jonkin verran sukuamme yrittänyt selvittää jopa ammatti-sukututkijan, Sirkka Pintilän tuella. Kovin pitkälle ei uurastus ole valitettavasti johtanut. Kirkonkirjoja ja muita lähteitä on kadoksissa liikaa eikä matkaeväiden joukossa ole ollut Raustelan Lassen sitkeyttä eikä neuvokkuutta.