Klaara Siviä Kuukkanen, omaa sukua Marjonen, syntyi Jyväskylän maalaiskunnan Palokassa 12.8.1886, yhdeksän lapsen perheeseen. Isä oli puuseppä. Perheen leipä ei ollut leveä, joten Klaara joutui jo yhdeksän vuotiaana ruokapalkalla lapsenpiiaksi toiseen köyhään majaan. Vauvaikäisten kaitsemisen ohella tehtäviin kuului lehmien haku laitumelta, ruoan laitto ja pyykin pesu. Viidentoista ikäisenä Klaara hoiti jo suurehkoa karjataloutta huonokuntoisen emännän apuna.
Klaaran elämään tuli käänne, kun hän pääsi Jyväskylään ompelijan oppiin. Noina vuosina hän kävi myös rippikoulun ja tutustui siellä tunnetuin seurauksin Toivo Johan Kuukkaseen. Paremman elannon toivossa Klaara jätti ompelijan ammatin ja siirtyi miehensä mukana Väinölän konepajalle töihin. Uudessa työssään Klaara tutustui työväenliikkeeseen ja liittyi yhdessä miehensä kanssa Jokivarren työväenyhdistykseen. Kummastakin tuli ammattiyhdistysaktiivi, vaikka Klaaran osallistumista hankaloittivat perheeseen syntyneet lapset.
Kun perhe joutui muuttamaan työn perässä Tampereelle ja sieltä Kotkaan, Klaara hakeutui ensin vasta perustetun Tampereen Sosialidemokraattiseen Naisyhdistyksen, sitten Sosialidemokraattisen Naisliiton Kotkan Naisyhdistyksen jäseneksi. Työtulot eivät perheen hengissä pitämiseksi vieläkään riittäneet, vaan pariskunnan oli lähdettävä vuonna 1915 Helsinkiin. Siellä Klaara koki veljessodan ajan ja joutui yksin huolehtimaan lapsistaan, joista neljäs syntyi sotavuonna 1917. Kun Toivo Johan oli vankina Suomenlinnassa, Klaara kirjoitti liikuttavan kirjeen miehensä vapauttamiseksi:
”Arvoisat tutkintotuomarit
Minä alle kirjoittanut pyydän että mieheni Toivo Johan Kuukkanen joka on pidätettynä Viaporissa otettaisiin tutkittavaksi mitä pikimmin ja laskettaisiin vapaaksi jos ei erityistä syytä löydy hänen edelleen pidättämisekseen (4) neljän alaikäisen lapsen joista vanhin 10 vuotta nuorin 9 kuukautta toimeentulosta huolta pitämään joita muuten uhkaa nälkäkuolema.
Helsingissä 5/5 18
Klaara Siviä Kuukkanen
vaimo
Totistaa:
Alina Sillanpää. Lydia Kinnunen.”
Tuo yhdeksänkuukautinen lapsi oli Viljo Johannes Kuukkanen, minun isäni.
Viljon jälkeen perhe kasvoi vielä yhdellä tyttärellä. Suurperheestä huolehtiminen vei torikaupan ohella Klaaralta kaiken käytettävissä olleen ajan, joten ammattiyhdistystoimintaan hän ennätti palata vasta vuonna 1932. Tällöin hän liittyi vasta perustettuun Helsingin Sosialidemokraattisen Naisyhdistyksen Vallilan osastoon ja valittiin pian sen johtokuntaan. Merkillinen yhteensattuma on, että johtokunnan puheenjohtaja Elli Nurminen oli Mainostoimisto HPV:n perustajaosakkaan, Airi Hastin äiti. Minä työskentelimme HPV:ssa Airin kanssa vuosikaudet, täysin tietämättöminä tästä yhteisestä historiastamme. Asia selvisi vasta vuonna 2012, kun Airi näki nämä vanhat kuvat. Airi oli asunut aikoinaan myös Sakarinkadulla. Siis samalla kadulla, kun itse olin asunut 50-luvun alussa. Näin merkillisiä saattavat elämän tiet olla.
Helsingissä perhe asui aluksi Kalliossa, Kolmannella linjalla, josta muutti luultavasti edullisempaan asuntoon Vallilaan. Uusi koti sijaitsi lähellä Kumpulaa, johon - kuten jo on kerrottu - vuonna 1926 perustettiin Helsingin ensimmäinen siirtolapuutarha. Kuukkasen perhe oli ensimmäisten joukossa muokkaamassa sinne omaa kasvimaata köyhän työläisperheen niukan elannon jatkoksi.
Klaara saattoi hyvinkin jo tuolloin käydä satunnaisesti torilla myymässä ylijäänyttä satoa. Varsinaisena torikauppiaana hän toimi kuitenkin vasta Tammelundin vuosina.
Jotain runsaslapsiselta työläisperheeltä jäi kaiketi myös säästöön, koska he kykenivät hankkimaan silloiseen Helsingin maalaiskuntaan kuuluneesta Tammelundista omakotitontin. Tämä tapahtui nähtävästi viimeistään vuosina 1927–1928. Niiltä ajoilta löytyy nimittäin perhealbumista kuvia, joissa saunarakennus on jo pystyssä ja toimii kesämökkinä. Asuintalo sen sijaan on käsitykseni mukaan valmistunut lopullisesti vasta sodan päätyttyä, ehkä vuonna 1945. Ruoan vahvikkeeksi kasvatettiin saunan takana jokaisena kesänä pitkälle viisikymmenluvun puolelle ainakin yksi sika ja useita kaneja. Klaaran hoivissa puutarhassa kasvoi perunan ja muiden juuresten ohella myös omena- ja päärynäpuita.
Kun Klaara Kuukkanen täytti 75 vuotta, järjestöväki onnitteli pitkäaikaista aktiivijäsentään:
"75 vuotta täyttää tänään Helsingissä rva Klaara Kuukkanen. Pienessä hennossa naisihmisessäkin saattaa asua sisua ja tarmoa jo heti alkutaipaleelle lähtiessään. Näiden työläisnaiselle tuiki tärkeiden ominaisuuksien lisäksi on tähän persoonallisuuteen sopinut myöskin paljon luonnetta, harkintakykyä ja kaukonäköisyyttä, sekä suuri annos sitä kauneinta ja parhainta, nimittäin äidillisyyttä ja sydämenlämpöä, ihmisen, varsinkin kovaosaisimpien, hienovaraista ja herkkää ymmärtämystä.
Nämä hyvät ja pidetyt ominaisuutensa on Klaara Kuukkanen tuonut jo elämänsä varhaisessa vaiheessa yhteisen asiamme palvelukseen. Hän on jo nuorena tajunnut, mitä tietä yhteiskunnallisia epäoikeudenmukaisuuksia voidaan korjata. Mikään työväenliikkeen toimintamuodoista ei hänelle ole ollut vierasta. Itseään korostamatta hän on ahertanut raittiusliikkeessä, naisliikkeessä ym. Nykyisin Klaara Kuukkanen kuuluu vapaajäsenenä Vallilan Sos. Dem. Naisyhdistykseen, jota hän on ollut perustamassa n. 30 vuotta sitten.
Kiittäen järjestöväki onnittelee hyvää toveria."
T.J. Kuukkanen >
Veljessota 1917 - 1918 >
Metallityöväenliitto >
Elämää Helsingissä 1900 luvulla >
Myötä- ja vastamäessä >
Mummini Klaara Kuukkanen
Elli Nurminen >
T.J. Kuukkasen poliittinen ura >
Lähteet: Klaara Kuukkasen muistokirjoitus ja 75 vuotispäivän onnittelukirjoitus, Heimo ja Hannu Kuukkasen omat muistot ja suvun omistuksessa oleva valokuva-albumi. |
Klaara-mummi oli varsinainen teräsmuori. Hän hoiti suurta perhettä ja ukkia läpi veljessodan, läpi toisen maailmansodan ja läpi pula-ajan. Vielä yli 70-vuotiaana mummi teki Tammelundin lumityöt, kun ukki ei enää siihen kyennyt. Yksistään mummin harteilla oli myös Ruonasalmentien 50-metrinen jalkakäytävä!
Vallilan Sos.Dem. Naisliiton kurssilla. Klaara Kuukkanen takarivissä ensimmäinen vasemmalta. Elli Nurminen on eturivissä kolmas oikealta. Kuvan voi suurentaa: oikea hiirinäppäin > näytä kuva
Klaara Kuukkanen toimi aktiivisesti myös Raittiusyhdistys Oraassa. Lapsilla näyttäisi olevan meneillään pääsiäisretki pajunkissa-kimppuineen. Kuva on vuodelta 1921.
Heimo kertoo Klaara-mummin viimeisistä ajoista: Klaara joutui sairaalaan jalan kuolion vuoksi. Lääkäri vaati ehdottomasti
amputaatiota tehtäväksi, mutta mummi kielsi. "Minä lähden täältä kahdella
jalalla, niinkuin olen tullutkin", oli mummi sanonut. Lääkäri soitteli hädissään mummun kaikille neljälle lapselle ja vaati näiltä lupaa leikkaukseen "tai muuten hän kuolee." Kaikilta lapsilta hän sai saman vastauksen: "äitimme on täyspäinen ihminen ja jos hän niin on päättänyt, me emme siihen puutu." Klaaraa ei leikattu ja kuolio vei muutamassa päivässä hengen. Ainoa murhe "tuomion" jälkeen mummilla oli, että Meeri-tytär muistaisi peruuttaa jo tilatun Kanarian matkan, "ettei mene rahat hukkaan." Yhdellä matkalla he olivat jo yhdessä ehtineet käydä sen jälkeen, kun vaari oli joutunut pysyvästi sairaalahoitoon.
Koosti ja muisteli Hannu Kuukkanen
|
