Opetin Taideteollisessa korkeakoulussa tuntiopettajana DTP-värienhallintaa ja sähköisen julkaisun suunnittelua. Edellinen tarkoittaa kykyä valvoa, että pöytätietokoneella tehtävän esitteen, lehden tai kirjan värit siirtyvät lopputuotteeseen oikein. Sähköiset julkaisut puolestaan tarkoittavat verkkojulkaisuja tai CD-ROM -tuotteita.
Toimin Taikissa myös graafisella osastolla tehtyjen EU-rahoitteisten projektien vastuullisena
vetäjänä. Meillä oli yhdessä VTT:n kanssa "PostPressSim" -niminen EU-projekti, jossa opetettiin CD-Romin ja interaktiivisten 3D-tuotantolinjojen avulla painoteknistä jälkikäsittelyä. VTT:n tekemässä simulaatio-ohjelmassa kolmiulotteiset tuotantolinjat jäljittelivät sähköisesti oikeitten koneitten toimintaa, ja oppilas voi niitä itse säätää. Taikin pääasiallinen rooli oli vastata opetus-CD:n visuaalisesta ilmeestä. Silloinen Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu EVTEK vastasi saman CD-Romin sisällön tuottamisesta.
Oppilaitoksissa oppilaat vaihtuvat, mutta opettajat jäävät. Niin kävi myös tässä projektissamme; kaikki sen tekemiseen osallistuneet oppilaat karkasivat heti valmistuttuaan. Syliini jäi sekalainen soppa puolivalmista materiaalia. Graafisella laitoksella ei ollut silloin vielä varsinaista uusmediaopetusta, ja minulle tarjottiin työtä jatkamaan sellainen opiskelija, jolta puuttui sekä opintopisteitä että kiinnostus projektiin. Tarjottu opiskelumateriaali oli toisin sanoen vastentahtoista. En ymmärtänyt, miksi Taikin opetuksesta vastaavilla ei ollut kunnianhimoa viedä läpi EU:n projekteja. Nehän olisivat tuoneet oppilaitoksen nimen positiivisessa mielessä esiin EU:n laajuisesti.
Projektit toivat laitokselle maineen lisäksi myös rahaa opetukseen ja laitehankintoihin. Muista Euroopan yliopistoista oli suorastaan tunkua EU:n projekteihin.
Kun asia ei edistynyt, tartuin itse toimeen ja tein valmiiksi Taikin osuuden projektista ja ostin alihankintana puuttuvat valokuvat alan opiskelijalta sopuhintaan. Seuraavaan projektiin olinkin jo paljon paremmin valmistautunut, koska opetin silloin itse sähköisen julkaisun suunnittelua; opetukseen sisältyi CD-Romien suunnittelu ja tuotanto. Valitsin oppilaitteni joukosta parhaan tekijän ja homma luisti kuin rasvattu. Saimme todella hyvän näköisen ja toimivan "MailRoom" -nimisen opetustuotteen samannimisen projektin tuloksena.
Alkuvuodesta 2000 istuimme taas kerran VTT:n kanssa projektikokousta, kun kävi ilmi, että niin ikään mukana ollut Matti oli lähdössä VTT:ltä. Minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut tulemaan Matin tilalle projektipäälliköksi. Pyysin kolme päivää miettimisaikaa. Minua oli nimittäin sattumoisin pyydetty toiseenkin työpaikkaneuvotteluun, ja halusin käydä katsomassa, mitä siellä olisi tarjolla.
Olin jossain määrin kypsynyt yritystoimintaan. Liike-elämä oli koventunut vuosi vuodelta. Sekä pienten että suurten uusmediatalojen kilpailukeinot alkoivat olla vähintäänkin epämääräisiä enkä itse aikonut moiseen alentua. Kilpailutilanteen seurauksena alkaisin menettää asiakkaita, ja uusien saaminen tilalle reilun kaupan pelimerkkejä käyttäen kävisi yhä vaikeammaksi. Web-sivut olivat jo jokaiselle yritykselle pakollista arkipäivää, mutta niiden tasosta ei aina oltu yhtä huolestuneita kuin siitä, mitä ne maksoivat. Perinteisen mainonnan osuuskin oli alkanut kaventua, kun mediatoimistot kahmivat vanhoilta toimistoilta kaiken mediamyynnin. Myös kilpailu oikeasta mainonnan suunnittelusta oli alkanut kiristyä.
|
Interiorenet oli ensimmäinen täysin oma projektini VTT:llä. Sen aikana luotiin sisustus- ja huonekalualalle taksonomian ja tuotetietomallin perusta sekä kehitettiin ohjelmistoja alan yhteisen tietomallin edelleen kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi.
Kuva on ilmeisesti VTT:n ensimmäisestä Augmented Reality -sovelluksesta. Suomeksi termi tarkoittaa lisättyä todellisuutta eli tässä tapauksessa todellisuuden ja virtuaaliobjektien tai -tilojen liittämistä toisiinsa. Sain ilon ja kunnian olla tekemässä ja vetämässä projektipäällikkönä tätä X-visuksi kutsuttua projektia. Tuohon aikaan lähipaikannus hoidettiin magneettikenttä- tai ultraäänipaikannuksella. Nykyään kohdennus tapahtuu kuva-analyysiä hyödyntämällä eli markkerikohde tunnistetaan videokuvasta ja virtuaaliesineelle lasketaan videokuvan mukainen perspektiivi, skaalaus ja kohdistus tosiaikaisesti. Markkeri voi olla graafinen kuvio, esine tai maisema. Kuvan virtuaaliobjekti on tarkoituksella sivussa kohteesta demonstroimassa kohdennustilannetta.
Menin työpaikkahaastatteluun avoimin mielin. Kyseessä oli web-suunnittelutoimisto, jonka tekemiin verkkosivuihin olin aiemmin jo tutustunut. En pitänyt niitä huonoina, joten siltä osin asia näytti olevan kunnossa. Minut otti vastaan pari nuorta miestä. Olin silloin jo yli viisikymppinen, pojat sen sijaan kolmekymmentä tai alle. Keskustelimme niitä näitä web-median tilasta ja heidän asiakkaistaan. Yritin päästä perille nuortenmiesten ajatusmaailmasta; miltä heistä tuntuisi käskyttää alaisenaan isänsä ikäistä miestä? Voisinko tehdä sellaisia asioita, jotka heidän mielestään olisivat viisaita, mutta eivät ehkä olleet sitä omalla kokemuksellani arvioiden? Minulla
oli ässänä hihassa joukko asiakkaita, joista he olisivat saattaneet olla hyvinkin kiinnostuneita. Jätin kortit kuitenkin näyttämättä.
Kun suljin oven perässäni, olin jo päätökseni tehnyt. VTT tulisi olemaan
se paikka, jossa voisin työrupeamani lopun tehdä.
VTT:lle siirtymistään muisteli Hannu Kuukkanen
VTT:n aikaisia uusmediaprojekteja >
|
