Mannerin kuvia ja tarinoita "Holasta"

Sama Turholman lahti joka on kuvattu alla?

Tämä lahti on Pirkko Mannerin kotirantaa. Sama lahti toimi uimarantana ja venesatamana. Pirkko muistelee: "Nyt tänne on tullut lisää rivitalon eteen. Ensin oli tää. Tässähän on se ulosmeno. Me noustiin täältä sitten ylös, noin ja sitten suoraan ylös, eli se tienhaara kun tulee kun rannasta kävelee sinne, tekee ton mutkan, sitten tie kääntyy oikeelle niin meidän talo näkyy jos siellä mäen päällä. Pajusen Jussihan asuu siellä nyt kun presidentinlinnaa on restauroitu. Niin hän menetti presidentille asuntonsa. Meidän kaupunginjohtajamme".

Pirkko Manner muistelee Hålviikista ja naapureistaan: "Meil oli ihan oma kieli. Se ei ollut Kaitalahti eikä Hållvik se oli Hola. Sitä me naurettiin kun me oltiin siellä kesäsin vaarin luona niin meidän piti lopettaa kesälomakäynnit siellä kun, kuka nyt kehtaa maanalasella ajaa kesämökille.

Tosiaan, kun se tuli myyntiin se viereinen siinä niin siinä oli tehty täys remontti tietysti. Se oli 30-luvulla rakennettu ja taaskin remontoitu, mutta se on hyvässä kunnossa oleva talo.

Sielä (kallion päällä) on näitä Pajusia. Niit on kaks veljestä, Jussi ja sitten on... toinen veli asuu just vinottain meitä vastapäätä. Ja sitten yks niistä tyttäristä. Pajusen tyttäristä. Niin ja neljäs oli rannan puolella. Niit on neljä sisarta. Pajusen Jussihan asuu siellä nyt kun presidentinlinnaa on restauroitu. Niin hän menetti presidentille asuntonsa. Meidän kaupunginjohtajamme."

Pirkko Manner muistelee poikansa ja miniänsä syntymäpäiviä:" ...ne oli samana vuonna syntyneitä. Ne piti just 120 vuotisjuhlat aika isolle yleisölle ja siellä oli kovaäänistä myöten kaikki ja minä jouduin tietysti ensimmäisenä puhumaan siihen, kertomaan sen snadin kundin elämää mikä oli ...

Mä voi kertoo esimerkin, et miten se juhla eteni. Hauska se oli yleisönkin kuulla näitä vanhempia stooreja. Mä sitten alotin ja mun poikani on kauppatieteen maisteri. Mä mainitsen tän nyt sen takia, kun mä aloitin sen puheen ni mä sit sanoin, et mä olen käsittänyt ja nänhyt, etä tääl on Kauppakorkeen kavereita paikalla. Ni mä voin nyt paljastaa, miten mun poikani varmisti pääsyn Kauppakorkeakouluun.

Ja se tapahtu sillä tavoin, et kaksi viikkoa ennen syntymäänsä, hän oli kirjanpidon ja kustannuslaskennan tentissä ja lopputulos sitten tuli, et tuli puhelu naistenklinikalle, että tentti on mennyt lävitse. Siellä sitten itkettiin molemmat onnesta. Se jostakin syystä herätti niinku hilpeyttä. Se tarina.

Sitten mun tyttäreni. Huomattavasti nuorempi tytär sano, kun mä vihjasin että mä taidan tällä tavoin aloittaa sen... Joo joo ja sit sä niinku mainitset, etä sä oot ite ollut Kauppakorkeessa. Mä huomasin, et ei kukaan ottanu sitä sillä tavoin. Vaan sieltä tuli aikamoinen naurunremakka. Jos vielä tommonen kirjanpidon kustannuslaskennan teoria, se oli aika pirullinen tentti tosiaan. Täytyyhän sitä hauskaakin olla.

Tuli pojasta mieleen, (se oli) intohimonen... niil on, meidän pojalla ja tyttärellä niil on 14 vuotta ikäeroo, niin tytär oli löytäny Aku Ankkoja ja niitä oli iso kassillinen ja hän alko sit tyhjentää kassin siellä juhlissa. Täs on sit heidän lahja kun ne oli löytänyt piharakennuksesta, sieltä meidän asunnosta.
Se oli valtava määrä ja nehän on hirmusen arvokkaita. Ja kun tää tytär on niin paljon nuorempi, ni hänhän asu vielä kotona kun poika oli lähtenyt maailmalle, kavereitten kans asumaan ja muuta. Ni aina, poika tuli kotiin käymään, siis aikamiehenä: "Onks Aku Ankka tullu?" Nyt hän sai säkillisen Aku Ankkoja. Hän osaa arvostaa sitä.

Nää on tällasia stoorteja joita on siirrettäväkin eteenpäin.

Hannu Kuukkanen: "Mä nauhotin sen, että kyllä se voidaan välittää eteenpäin myöskin".

Pirkko Manner: "En tullut tätä ajatelleksi. En pelännyt hetkeäkään".