Haastattelu Pirkko Manner

Hastattelu Laajasalossa, Palvelukoti Sofiassa 21.5.2014

Vapaita muistiinpanoja, sekä osittaista suorasanaista litteraatiota

Pirkko Manner kertoo asumisesta Hållvikissa, miehensä vanhempien talossa.
Kun Pirkon äidin ystävätär, Olga Manner kuoli, hän lähti vastentahtoisesti tuntemattoman rouvan hautajaisiin. Sillä matkalla oli kuitenkin kauaskantoiset seuraukset, sillä hän avioitui myöhemmin tuon edesmenneen rouvan pojan kanssa.
Pirkko alkoi viettää kesiä Hållvikissa eli Kaitalahdessa miehensä isän asumassa punaisessa hirsiseinäisessä talossa.

Hakemisto:

Muutto Hållviikiin >

Mannerin kuvia Leivon perheestä >

Mannerin kuvia ja muistoja Hållvikin naapureista >

Mannerin kuvia ja tarinoita "Holasta" >

Muutto Hållviikiin

Pirkko kertoo asumisesta Hållvikissa, miehensä vanhempien talossa.
Kun Pirkon äidin ystävätär rouva Manner kuoli hän lähti vastentahtoisesti tuntemattoman rouvan hautajaisiin. Sillä matkalla oli kuitenkin kauaskantoiset seuraukset, sillä hän avioitui myöhemmin tuon rouvan pojan kanssa.
Pirkko alkoi viettää kesiä Hållvikissa eli Kaitalahdessa Mannerin isän asumassa punaisessa, hirsiseinäisessä talossa.

Pirkko Manner: "Sitten muutettiin sinne. Ostettiin naapuritalo. Myytin se mun miehen puoliksi sisarensa kanssa omistama entinen talo. Perinnöksi saatu. Sadun talo jonka oli perinyt sisarensa kanssa. Ostettiin vierestä talo kun oli myytävänä. Eli Kaitalahdenkuja 6 on osoite. Kahdeksankymmenlukua elettiin. Loppupäätä. Muistaakseni. Mä en nyt tarkkaan muista sitä".

Hålviikissa kokoontui viiden henkilön ryhmä joka alkoi kerätä historiikkia kotikonnuistaan. Keräyksen tuloksena perustettiin valokuviin perustuva sivu. Kuvapankkiohjelmisto ei ollut ehkä paras mahdollinen tällaiseen sisällöntuotantoon mutta kuvat ja tekstit olivat siellä joka tapauksessa tallessa.
Kuvat ja tarinat on siirretty tälle sivustolle otsakkeella: Hållvikin hopeaa

Pirkko Manner kertoo ryhmästä: "Mun miehen ohella kuulu, tää... aikamoinen sattuma muuten. Sen jälkeen kun mä olin puhunut tästä tulostasi, ni tuli posti. Pieni hetki. (noutaa kortin).
Tuli kortti, että ”Tervetuloa tyttäremme Hillan ylioppilasjuhliin” ja hänen vanhempansa ovat Juha, joka oli yks niitä joka mun miehen ja yhden naapurin lisäks, alko kolmestaan näitä materiaaleja keriä, ni tää oli niinku kohtalon sormi. Mä olin juuri kuullut sinusta, tääl on tapana sinutella, ni sitten tuli postissa tää kortti. Mul ei olisi ollut hänen nykyistä puhelinnumeroaan, et jos sitä tarttee, niin nyt sekin on tässä".

Pirkko Manner kertoo, kuinka yksi henkilö toisensa jälkeen kuoli tuosta työryhmästä. Jäljellä ovat enää: Ritva Tattari ja Juha Tuominen.
Pirkko Manner jatkaa: "Me muutettiin sieltä pois mun miehen heikkokuntoisuuden takia koska siel oli ne lumityöt ja meil oli iso tontti. Ja kalliotontti vielä, ni ei pystytty asumaan. Asuttiin tossa vähän matkan päässä, Koulutanhualla ja siellä hän sitten sai haimasyövän, aika nopeasti sitten kuoli. Ja mä olen nyt tässä sitten (Palvelukoti Sofiassa).

Tuttavien iloksi Pirkko luovutti joukon kuvia albumeistaan näille sivuille. Kaikista kuvista hänellä ei ole tietoja. Hän ei tunne tai muista kaikkia kuvissa esiintyviä henkilöitä. Hän pahoittelee moneen kertaan miehensä poismenon aiheuttamaa tiedon katoamista.

Päätien varrella oli Turholmassa Kaitalahden bussin päätepysäkillä komea kansallisromantiikkaa edustava puinen katos. Pirkko kertoo: "Tää oli tien laidassa. Täältä päin (Helsingistä) tullessa oikealla. Tämmönen istumapaikka". Kuva on vuodelta 1925.

Turholman ravintola sijaitsi Turholman kalliolla. Näköala avautui meren rantaan.

Turholman ravintolasta Pirkolla on joitain muistoja miehensäkin kertomana:
"Tästä mä halusin puhua. Tätä mun miehen vanhemmat jollainlailla pitivät, ainakin mun miehen äiti oli täällä myymässä ja hoitamassa tätä.
Ja sitten sellanen pieni detalji, se talo missä asuimme sitten kun ostettiin, muutama kymmenen vuotta sitten, niin se on nyt mun tyttären perheellä. Ja heillä on... mä varotin viellä, että älkää hävittäkö sitä... (Turholman ravintolasta peräisin) oleva kahvinkeitin. Kuparista valmistettu sellainen näin korkea töötti. josta sitten kraanasta sai kahvia... ja se pitäis olla heidän keittiössään".
Pirkko ei varmasti muista pidettiinkö ravintolassa myös tansseja. Hän kertoo: "Ravintola se oli. Mä en absoluuttisesti pysty sanomaan saattoiko se olla myös tanssilava. Se oli kuitenkin siellä rannassa kallion päällä. Mä tutustuin mun mieheen, Olympiavuonna -52, niin silloin sitä ei ainakaan enää ollut. Mä olen raitiovaunun ja soutuveneen tuoma tänne (Laajasalon Hållvikiin). Itse olen helsinkiläisiä. Mä oon ensimmäistä kertaa tullut sillai, että raitiovaunulla Kulosaareen ja sinne rantaan ja sitten Hålviikin rannasta tuli soutaja. Täti tuli hakemaan sitten sieltä. Että mä oon raitiovaunun ja veneen tuoma".

Manner: Tästä mä tiedän täsmälleen, koska tää oli mun miehen tädin talo. Ja se on siellä kanssa, no... mikässe osote nyt on... Kaitalahdentie? Sieltä rannasta tultiin meille ja sitten mäki ylös niin näky kalliolla semmonen isohko. Vuonna 1936 rakennettu puurakennus. Joka on nyt modernisoitu ja on yhä enemmän modernisoitu, kun mun tyttären perhe muutti sinne, ni he hankkivat siihen lisä, sivurakennuksen. Arkkitehti piirsi siihen lisää tilaa.

Pirkko Mannerin tuleva mies Olavi Manner kottikärrykyydissä.