Hållviikin hopeaa

(Juha Tuomisen aineistoa)

V. 1787 löysi ylimasuunimestari Bengt Qwist Hållvikin torpan niityltä lyijyhohdetta kahdessa rinnakkaisessa juonessa.
Degerön hopeakaivosta ruvettiin heti louhimaan, Valtakunnan vuorikollegio myönsi Hållvikin hopeayhtiölle oikeuden perustaa Vantaankoskeen koesulaton hopean valmistalnista varten.
Ensimmäinen uuni siellä valmistui v.1795.
Ensimmäisenä vuonna suoritettiin viisi sulatusta ja kolme ajoa.
Siihen se sitten loppuikin. Hållvikin malmi ei riittänytkään.
Läheltä Hållvikin lyijyhohde-esiintymää oli louhittu rautamalmia jo v:sta 1766. Maastoa tutkittiin vielä v.  1839.
Ensimmäinen kaivoskuilu on edelleen näkyvissä Päätie 40 tontin perällä, kaupungin metsän rajalla.
Se on noin 12 metriä syvä ja lnuutaman metrin halkaisijaltaan.

 Asutus

Hållvikin maa-alue on kuulunut Uppbyn alueeseen.
Hållvikissa on 1800-luvulla sijainnut torppa, mahdollisesti lahden päässä. Pellot ovat olleet vetisiä, alttiita tulva vesille.
Nykyisen Päätien kohdalla oli kärrypolku, toinen polku kulki mäen rinteessä. Se olikin tarpeellinen tulvien aikana. Sitä käytettiin yleisesti vielä 1930-luvulla.
1890 luvulla Cygneuksen perhe vietti kesiä siinä talossa joka oli lahden päässä. Lääketieteen kandi Gösta von Gerdten osti maapalan mahdollisesti koko nykyisen Hållvikin. Hän aikoi perustaa kylpylän.
Hållvik - Haakonsvik, v. 1908.
Ilmeisesti kylpylä suunnitelmasta ei tullut mitään. Hållvikin maita alettiin myydä tonteiksi. Degerössä oli myyty tontteja jo aikaisemmin.
Ensimmäinen ostobuumi oli vuonna 1928 ja seuraava 1930.
Vielä on jäljellä vanha rakennus Päätie 5 tontilla, punainen, vihreällä katolla, ent. omistaja rautatieläinen, seppä Aukusti Hämäläinen, nykyisin hänen pojan tyttärensä Hietala.
Päätie20 omisti A. Josefsson, kirjapainon omistaja.
Kaitalahden tie 29-31, rautatieläinen Toivo Lindholm.
Kaitalahdentie 18, alhaalla rannassa, omist Anna Leivo, nyk Pekka Tuomela.
Myös Kaitalahdentie 16 rannassa Himberginja 20 myös rannassa, Lehtorannan, Pajusen huvila, joka oli pankin hallussa ja Eetu Pajunen osti sen 1938.
Päätie 34 Suomen, nyk. Doddin rakennus on myös vanhempaa perua.
Muut vanhan näköiset on rakennettu -30- luvun loppupuolella.

Kulku

Hållvikhan on saarella. Sinne kuljettiin tietysti veneellä kesällä ja jäitse talvella. Kelirikon aikaan täytyi kiertää Uppbyn, Yliskylän kautta.
Kun käytettiin venettä tai jääkelillä, täytyi Kulosaaren rannasta kävellä raitiovaunulle, joka oli aloittanut liikennöinnin 1910, myöhemmin bussille.
Jokaisella perheellä oli oma soutuvene, joillakin moottorivene jolla ajettiin kaupunkiin saakka.
Ennen sotia Hållvikin - Kulosaaren väliä souti kulosaarelainen Grönlund "Kikkamestari" poikineen.
Ainakin jatkosodan aikana ja vähän sen jälkeenkin Miinalaisen Lempi, jalkainvaliidi, hoiti soutua.
Sitten Kujalan Arska hoiti "holrunaa" pari kesää. Matka maksoi noin 25 penniä. Myöhemmin ehkä 1 markan.

Kun Herttonielnen rantaan tuli öljysäiliöt joskus 40-luvun loppupuolella, rikkoivat suuret tankkerit talvella jäät. Kaupunki kävi vetämässä pienen sillan railon yli.
Joskus joutui juoksemaan jään yli, kun näki laivan tulevan että pääsi kaupunkiin.

Nykyistä Päätietä alettiin rakentaa 1952. Samana vuonna ensimmäinen bussi, joka oli yksityinen, alkoi liikennöidä tänne. Vuoroja oli vähän, se oli etupäässä työmatkoja varten. Myöhemmin -50-luvulla kaupunki alkoi liikennöidä.

Hållvikiin pääsi myös höyrylaivalla. Sen nimi oli M/S Svea. Laiva oli aloittanut liikennöidä Laajasaloon jo 1918. Se kulki vain kesäkuukausina, 2 vuoroa aamulla ja 2 vuoroa iltapäivällä, keskiviikkoisin ja lauantaisin oli kuitenkin tori vuorot keskellä päivää. Hållvikin rannassa oli oikein betoni laituri sitä varten ja sellainen peltiviiri, joka nostettiin ylös kun haluttiin kyytiin.

Tiet kylässä olivat huonot. Rakennustarvikkeet oli parasta tuoda talvella jäitä myöten.
Perustettiin tiehoitokunta, joskus 1940- luvulla. Se alkoi parannella teitä ja ojia. Hiekkaa piti ajaa paljon ja se maksoi. Tiehoitokunta keräsi rahaa ja sillä kustannettiin tiet.
Myöhetnmin kun tiet olivat jo niin kunnossa, että saattoi ajaa omalla autolla, niin maksu jyvitettiin, autosta sai maksaa enemmän.

Sähköt saatiin pian sotien jälkeen. Ensimmäiset sähköjohdot olivat vain rautalankaa, ne uusittiin kun kuparilankaa tuli vapaaseen kauppaan. Aivan keskelle kylää tuli myös muuntajakoppi.

Vesi ja viemäri ja asfaltti saatiin 1987.

Posti ja sanomalehdet tulivat Kulosaaren Maanviljejäin maitokauppaan. Posti osoite oli Maanviljelijän maitokauppa no. 70 Kulosaari. Maitokaupathan olivat auki sunnuntaisinkin klo 10 joten sunnuntain lehdet saatiin.

Suurin osa asukkaista oli kesäasukkaita. Tonttejahan oli noin 65 ja suunnilleen 15 perhettä asui täällä ympäri vuoden.

Sota-aikana tänne putoili pommeja

Asukkaat ottivat käyttöönsä pommisuojaksi Kissingin alueella olevan venäläisten vanhan asevaraston.
Se on kallioon louhittu suurehko huone, sinne vietiin kamina ja jokainen halukas rakensi itselleen vuoteen sinne. Jotkut asustivat siellä pidempäänkin.

Pommeja putosi lllln. Päätie 13, hajottaen osaa uudesta talosta ja toisella kertaa teki n.
10 metrisen kuopan Päätiehen sen kohdalle sekä Pääpolun luona hävitti Eriksonin vanhan talon.
Ikkunoita rikkoutui tnelkein kaikista taloista, joihinkin tuli ilmatorjunnan ammuksista reikiä seiniin.
Venäläiset pudottivat usein pomminsa mereen, silloin kalat pyörtyivät ja niitä sai haavilla kerätä.

Sotien aikana jokaisella oli kasvimaa, yritettiin kasvattaa perunoita ja vihanneksia.
Kaupunki vuokrasi Turholman kentän perunapalstoiksi, mutta siellä ei peruna kasvanut oikein hyvin, sellaisia sormenpään kokoisia vain.

Kanoja ja sikoja pidettiin myös. Sikaa ei saanut tappaa ennen kuin se painoi yli 80 kiloa. Se ei vaan ehtinyt kesäaikana lihoa niin paljon. Kun sen teurasti 50-kiloisena menetti lihakuponkinsa 80 kilosta.

Lapsia ei ollut kovin montaa 30-luvulla, mutta heti sotien jälkeen tänne muutti lapsiperheitä.
Vähän isommat perustivat urheiluseuran "Hållvikin hulinat".
Jäsenmaksua ei ollut, mutta kerättiin kannatusmaksua, jolla sitten ostettiin muutama pallo ja joku maila.

Turholman kentällä pidettiin kesäjuhlia. Siellä oli köydenvetoa, pussijuoksua ja munan juoksuttamista lusikalla, omenan syöntiä langanpäässä.
Köydenvedossa ankkureina olivat Eetu Pajunen ja Martti Kohtanen.
Joskus lauantaisin järjestettiin tanssit sileällä kalliolla gramafoonin säestyksellä.
Juhannuksena kaupunki tarjosi kokon Turholtnassa ja Turholman sillalla tanssittiin.
Joka päivä käytiin uimassa. Usein viivyttiin rannalla koko päivän, välillä vaan käytiin syömässä.
Eikä se ollut päivä eikä mikään jos ei uitu Kulosaareen.
Sota-aikana oli hyvä uida kun ei moottoriveneet ajelleet polttoainepulan vuoksi.

Kylässä oli pitkään vain yksi kauppa Pöyhösen sekatavarakauppa nykyisen Päätie 10:n tontilla.
Kalaniemenkuja 4:ään perusti Enckell kaupan, mutta se ei toiminut kovin pitkää aikaa.
Vastapäätä Kulosaareen leipuri Hilden perusti kaupan ja siellä oli enemmän valikoimaa.
Usein käveltiin Yliskylään, siellä oli Elannon ja Varubodenin kaupat joista sai tuoretta lihaa ja leipää.
Ennen sotia sai Turholman kartanosta tinkimaitoa. Siellä olivat lehmät nykyisillä nurmikoilla.

Pöyhösen Eemelillä oli autokin sufletti Fordi ja jonkinlainen pieni kuorma-auto. Hän myöskin vuokrasi saunaa, joka oli pihan perällä olevassa rakennuksessa.

Asukkaita täällä oli kaikenlaisia. Ruotsia puhuvat pysyivät omissa oloissaan, olivat kuitenkin vähemmistössä.
Täällä asui kesäisin "suoraselkäinen suomalainen" eli kilpa-autoilija Leo I Mattila Päätie 1, keihäänheittäjä Matti Järvinen, Lindholmin Toivon saunakamarissa Kaitalahdentie 31, runoilija Arvo Turtiainen Kaitalahdentie 17, kävi äitiään katsomassa ja siellä hänen kanssaan Eeva Polttila pikku tyttönä, Päätie 27 II sosiaaliministeri Kalle Sorkio, Useita rautatieläisiä, torikauppiaita ja salakuljettajia.

Tulipaloja oli muutamia

Holmbergin rapattu mansardikattoinen 2 kerroksinen talo paloi n. 1953 Pajusen vieressä.
Siinä asui puutarhuri Miettinen, radioselostaja Unto Miettisen veli.
Sitten pojat polttivat Fohlinin talon Päätie 13 n. 1960.
Pihlajan talo paloi n. 1970 Päätie 21, ja Ilmosen talo n.  vuonna 1980 Päätie 7. 

(jos joku kuvista ihmisiä, tai tietää tilaisuudesta jotain, niin kertokaa, lisään tekstin) >