Yleiskaava 2050 eli ns. hehtaarikaava oli varannut Kaivoskallion alueen viheralueeksi. Oranssina näkyvä alue on yleiskaavan kerrostaloaluetta ja vihreä puoli on yleiskaavan pientaloaluetta. Kaavoittaja ei näytä kunnioittavan ainuttakaan ylempää kaavaa, ei edes maakuntakaavaa. Myöskään historiallisesti merkittävää aluetta ei rauhoiteta rakentamiselta, uudet talot on piirretty luonnonsuojelualueeseen (SL) lähes kiinni. Alkuperäistä pientalomäärää ei noilla taloilla kuitenkaan korvata.

Kun kaavoittajan edustajalta kysyttiin, miksi kaupunki kaavoittaa vasten aiempia kaavoja, vastaus oli ajatukseltaan: "Helsingin väestönkasvuennusteet yllättivät ja. pientalot eivät enää ole muodissa". Jos "muoti" on kaavoitusperusteena, ei tällaista esikaavamäärää kannata tehdä lainkaan. 21.5.2017 HS kirjoitti, että omakotitalot ovat nousukauden muotia ja kauppa on alkanut jälleen käymään. Ei mikään asumismuoto pysy jatkuvasti suosiossa, tai kuten tuon artikkelin voi tulkita, omakotitaloissa haluttaisiin asua aina mutta vain nousukautena siihen tulee taloudellinen mahdollisuus. Kaavoitusta on tehtävä pitkäjänteisemmin, ei kääntymällä joka tuulen mukaan. Helsingin väkiluvun kasvuennusteetkin ovat ennusteita, eivät faktaa. Halvat asunnot oli yksi kaavoittajan vasta-argumentti joka tietysti pitää paikkansa jos asuntoja ylituotetaan. Kruunuvuorenranta tuskin kuitenkaan tulee olemaan sitä edullisinta asuinpaikkaa Helsingissä. Tämä kaavoitushistoria ja selitykset, pistävät arvelemaan, että kaavoituksen muuttumisen todellinen tausta on aivan jossakin muualla. Olisiko syy esim. kaavoittajan "piiskarahassa", joka lupaa bonusta kaavoitetuista kerrosneliöistä, eli rakennusoikuksien kasvatuksesta. Myös kaavoituksen suuntaviivoista päättävä, kaupunkimme poliittinen johto, (Kokoomuksen pormestari Vapaavuori ja kaavoituksesta vastaava, "vihreä" Sinnemäki) haluaa mahdollisimman paljon tehokasta rakennusmaata, piittamatta kaavoituksen aiheuttamista seuraamuksista.