Nuorisomusiikin kehittymisestä on monta tarinaa. Rock and Roll alkoi kehittyä omaksi tyylisuunnakseen Yhdysvalloissa 1950-luvun alussa, kun amerikkalainen valkoinen country-iskelmä, jazz, blues, gospel ja rhythm & blues sekä iloinen boogie-woogie-pianomusiikki alkoivat sekoittua toisiinsa. Gospel oli Länsi-Afrikasta tuotujen mustien improvisoitua hengellistä laulua. Alkuperältään myös jazz oli mustien musiikkia, johon sekoittui eurooppalaisia musiikkivirtauksia. Amerikkalainen iskelmä kumpusi maan varietee- sekä show-musiikista. Blues kehittyi gospelista ja rhythm & blues oli bluesin iloisempi ja rytmikkäämpi muunnos. R & B:n osuus rock & rollin kehittymiselle oli suuri. Alun perin rock & roll olikin sen suorasukaisempi, seksuaalisempi, iloisempi ja yksinkertaisempi muunnos.
ROCK AND ROLL
Nimitystä rock and roll alettiin käyttää vauhdikkaasta rhythm & bluesista jo 1940-luvulla. Levytuottajat halusivat nimityksellä peittää rhythm & bluesin mustan alkuperän. Laajempaan tietoisuuteen nimitys tuli vuonna 1951, jolloin amerikkalainen Dj Alan Freed alkoi käyttää sitä vakituisesti radio-ohjelmassaan "The Moondog Rock And Roll House Party".
Suomeen rock & roll saapui vuoden 1955 lopulla. Tuolloin Musiikki Fazer toi Suomeen Bill Haleyn levyn "Rock Around The Clock". Huhtikuussa 1956 ´Ajan Sävel´-lehdessä ilmestyi Paavo Einiön artikkeli "Amerikan nuorison uusi harrastus, rock ´n´ roll". Einiö arvioi artikkelissaan uuden musiikkilajin jazz-musiikin ääri-ilmiöksi. Muutoin artikkeli kuvasi ilmiötä suhteellisen asiantuntevasti.
Aika nopeasti uusi tyylisuunta sai kaikupohjaa lähinnä Suomen suurissa kaupungeissa, kuten Turussa ja Helsingissä. Elokuussa 1956 Linnanmäellä esiintyi amerikkalainen musta lauluyhtye Deep River Boys. Tuolloin suomalaiset kuulivat ensimmäisen kerran elävää rock & rollia, muun muassa kappaleen "Rock Around The Clock". Saman niminen elokuva otettiin elokuvateatteri Edison ohjelmaan 28.9.1956. Siitä tuli suuri menestys. Elokuussa lehdistö kiinnostui myös Lontoon rock & roll-mellakoista. Useissa lehdissä alkoi ilmestyi artikkeleita uudesta nuorisoa villitsevästä musiikista.
Jotkut pääkaupungin tanssiyhtyeet ottivat R & R-kappaleita ohjelmistoonsa jo vuoden 1955 aikana. Ne tosin soitettiin tyylille vieraina jazz-versioina. Helsingin Työväentalolla, jota lehdistössä kutsuttiin myös Natsaksi, järjestettiin erityisiä "Harlem-iltoja" lokakuun 1956 aikana. Lehti-ilmoitusten mukaan ainakin yhdessä niistä soitettiin myös Rock and Rollia. Musiikista vastasivat sellaiset, lähinnä jazzin piiriin lukeutuneet nimet, kuin Onni Gideon, Gusse Rössi ja Nalle Lindtsröm. Syyskuun 28. päivänä järjestettiin Helsingissä jazzkonsertti, jossa mainoksen mukaan esitettiin myös rock and rollia. Rock oli siis pääkaupungissa tiukasti jazz-miesten käsissä.
Jazzmuusikot vastasivat myös seuraavan "rock and roll"-illan musiikista Turussa 22.10.1956. Lehti-ilmoitus nimesi sen "rock n roll-konsertiksi", mikä oli liioittelua. Silti lehdistö sai haluamansa uutiset, kun jotkut paikalla olleista tuhannesta nuoresta ryhtyivät hulinoimaan. Ilta-Sanomat nimesi illan "Rock and Roll meteliksi".
"Suomen ensimmäinen rock ´n´ roll-levytys" ilmestyi vuoden 1957 alussa. Se oli Onni Gideonin ja Erik Lindströmin trikkiäänityksenä tekemä "Hawaiia Rock". Sirkka Nupponen lauloi nk. "rock and rollia" iskelmälaulukilpailussa vuoden 1957 alussa. Hän tuli toiseksi heti Lars Erikin eli Lasse Liemolan jälkeen.
Ensimmäinen suomalainen "aito" rock and roll-laulukilpailu järjestettiin Natsalla 19.3.1957. Silloin kilpailtiin Suomen Elvis Presley-tittelistä. Kisassa esiintynyt Reino Laurenin kokoonpano oli perustettu lähinnä harrastelijakokoonpanolla 1956 lopussa. Se lieneekin ollutkin ensimmäinen varsinainen suomalainen rock and roll-kokoonpano. Kisaan osallistui laulajina 18 nuorta. Kisan voitti Lars Herman ja kakkoseksi tuli Bo Luther. Siitä alkoi suomalaisen rock and rollin aikakausi.
NATSA
Nimityksen "Natsa" tarkka yhteys nuorisomusiikkiin ja sen esittämispaikkoihin on jossain määrin epäselvä. Kuten edellä ilmenee, käytettiin nimitystä jo 1950-luvulla muun muassa Helsingin Työväentalosta. Varsinainen Nylands Nation´in, ruotsinkielisen Uudenmaan osakunnan, talo Helsingin Kasarmikadulla valmistui 1901. Orkesteri Dallapeén säestämät julkiset tanssit talossa aloitettiin 1930. Tanssipaikkaa alettiin 1960-luvulla kutsua nuorisokielellä "Natsaksi". Saattaa olla, että noina aikoina Nylands Nation´ista johdettu nimitys "Natsa" oli lainassa muissakin paikoissa. Muun muassa Puotilan Vartiokylässä, Vartiokylän koulun (Vartiokylän yläaste) vieressä sijaitsevassa Vartiokylän työväentalossa järjestettiin tansseja 60-luvulla. Nuorison houkuttelemiseksi tanssipaikka toimi myös nimellä "Uusi Natsa".
Vuonna 1975 Nylands Nation avasi Kasarmikadun rakennuksessa oman ravintolansa nimellä "Max ja Moritz". Se lopetettiin jo seuraavana vuonna, jolloin Oy Primula Ab vuokrasi talosta kolme kerrosta. Primula perusti vuonna 1976 talon yläkertaan "ravintola Natsan" ja alakertaan "ravintola Kaarle XII:n" eli Kallen. Ravintola Natsa toimi vuoteen 1991, jolloin se lopetettiin.
Nuoriso-orkesterit "valtasivat" Kasarmikadun Natsan 1960-luvulla. Vuonna 1965 siellä esiintyi ainakin vuotta aiemmin perustettu Topmost, myöhemmin myös Jim & The Beatmakers ja Jormas. Vuosikymmenen lopulla muotiin tulivat tiskijukat ja diskot. Osakunnat pitivät diskoiltoja osakuntatiloissaan. Niitä pidettiin myös kouluissa. Natsa, jota myöhemmin kutsuttiin myös N-Clubiksi, oli tärkeä monelle tiskijukalle. Siellä kävi paljon muusikoita ja nuorisoa. Kuuluisa DJ-isäntä oli muun muassa DJ "Angel", eli Espanjan Malagasta lähtöisin ollut Angel LLopis.
Kasarmikadun Natsasta tuli pian nuorison suosima tanssipaikka Bottan, Tavastian Hämiksen ja TF:n ohella. Natsan lähellä Kasarmitorilla sijaitsi myös sen pahin kilpailija, Expo-halli. Natsa erottautui muista 1960-luvun uuden kitarapopin suosijana.
Vähitellen nuorisomusiikin omien tanssipaikkojen määrä lisääntyi. 1980-luvulla perustettiin Lepakon tiloihin "Club W". Se sai nimensä bändiltä nimeltä "Waltari". Sitten keskiviikkoklubit siirrettiin Natsalle ja Club W:stä muotoutui "RockSauna". "Club B Natsalla" esiintyivät vuosina 1988–1990 lähes kaikki tuon ajan suomirokin suuret nimet. Natsan lakkauttamisen jälkeen vuonna 1991 bändit siirtyivät muualle.
NATSA KLUBI
Vuonna 2015 Jim & The Beatmakersin laulusolisti Raul "Ralle" Wikström ryhtyi kehittämänsä idean pohjalta perustamaan Natsaa uudelleen. Rallen ideana oli tarjota suurille ikäpolville yhteinen tanssi- ja tapaamisfoorumi "Classic Rock & Pop"-musiikin parissa. Ralle kaavaili uutta Natsa Klubia, jonka tavoitteena olisi osaltaan tukea nostalgisen musiikin esiintyjiä ja edistää heidän mahdollisuuksiaan päästä esittämään rakastamaansa musiikkia samanhenkisille ihmisille. Ralle kokosi ympärilleen ryhmän, joka otti tehtäväkseen Natsa Klubi-idean jalostamisen ja Natsailtojen käytännön järjestelyt. Natsa Klubin toiminta alkoi syksyllä 2016. Maaliskuussa 2017 ryhmä perusti toimintaansa tukemaan rekisteröidyn yhdistyksen, joka toimii vapaaehtoisena, ei-voittoa tuottavana organisaationa.
