Heli-täti

Heli oli oikeasti Hellin, mutta sitä nimeä ei koskaan käytetty. Heli tai Helli olivat paljon suussa sulavampia.  Helli oli Lahjan pikkusisko ja nuorin Laakson perheen lapsista.  Hän toimi nuoripari Kuukkasen lastenlikkana, kun Heimo oli pieni. Heimo oli Iida-mummin luona päivähoidossa, ja aina kun Heimoa piti vahtia Kirstarin pihassa, se oli Helin tehtävä.
Heli-täti muisteli, kuinka hän kerran sota-aikana vei Heimon Selkin Kiviniemeen, Helsingin pommituksia pakoon.  Oli talvi ja matka juna-asemalta yli kolme kilometriä kehnosti aurattua, pimeää tietä. Heimo oli kuulemma reippaasti kävellyt matkan ja ihan marisematta, vaikka oli vielä kovin pieni mies.  Jatkosota alkoi 25. kesäkuuta 1941 ja päättyi 19. syyskuuta 1944. Jos kyse todella oli vuoden 1944 talvesta, Heimo olisi ollut kolmevuotias. Reipas poika!

Heli avioitui Vilho Vuoren eli Villen kanssa 50-luvun alussa ja nuoripari muutti Iidan ja Akustin huoneistoon Kirstinkadulle. Pieni asunto vapautui, kun Selkin huvila valmistui ja ukki ja mummi viettivät siellä kesänsä. Selkiin tietysti saapuivat myös lapset ja lastenlapset kesänviettoon. Vuoren perheeseen syntyi poika, Kimmo, ja parin vuoden päästä tytär, Riitta.
Kimmo on hiljainen ja hiljaisella huumorilla varustettu kaveri, joka oli Hannulle melkein kuin pikkuveli. Yhdessä keksittiin kolttoset ja otettiin vastaan tukkapöllyt tai jätskit, riippuen siitä kuka kolttosten jälkiä kulloinkin tuomaroi.

Vuoren puolelta sukuun liittyi myös Vilhon Eila-sisko, jota avioiduttuaan alettiin kutsua Pirhoskaksi. Pirhoset kuuluivat kiinteästi suvun kalustoon ja marjapussirinkeihin. Ville oli vesilaitoksella töissä, ja hänestä ja hänen kavereistaan oli runsaasti apua Vartiokylän omakotitalon rakennustyömaalla.
Heli ja Ville saivat joskus 60-luvulla kaupungin asunnon Herttoniemestä. Kirstarin porukka hajosi pikku hiljaa, kun Mosse oli jo muuttanut Kivalterintielle ja Olli-enokin siirtyi jossain vaiheessa asumaan Puotilaan.

Helin ja Villen kavereihin kuuluivat Arska ja Eine Viljanen. Myös Arska oli kaupungin töissä, mutta sähkiksellä. Hän hommasi aikoinaan Kontulan mäen pimeälle kinttupolulle valot, jotta ”poliitikko Kuukkasen” - kuten isää sukulaispiireissä nimitettiin - perhe pääsi Kontulan bussille kuivemmin jaloin pimeän aikaan. Valoista hyötyi koko Käätypolun asujaimisto, sillä Kontulan bussia käytettiin paljon. Arskan kautta Hannu puolestaan sai tiedon, mistä niitä vanhoja kuparisia katulamppuja löytyi. Kiitos Arska!
Einellä oli pieni, menestyvä ruokabaari, joten pariskunnalle kertyi varallisuutta oman asunnon ostoon Laajasalosta. Olimme melkein naapureita ja taidamme olla vieläkin, mikäli Arska elää. Eine menehtyi syöpään muutama vuosi sitten, ja Arska on sen jälkeen ollut kuulemma hyvin eristynyt.

Villellä oli taipumusta tuurittaiseen, runsaaseen alkoholin käyttöön, mistä koitui Helille paljon murhetta. Heli tietysti muisti muistuttaa Villelle asiasta aina kun aihetta ilmaantui. Ville puolestaan tapasi moitteista pahastuneena antaa takaisin: ”Hauku kuuluu kojootin!”
Ville kuoli sairaskohtaukseen Herttoniemen kotinsa kylpyhuoneeseen 1985. Heli oli pitkään tapauksesta järkyttynyt ja kertoi ja kertasi sitä Äidille. Heli asui yksin vielä muutamia vuosia Siilitiellä, kunnes vaikean sokeritaudin ja astman ahdistamana joutui hakeutumaan vanhustentaloon parempaan hoitoon ja valvontaan. Uusi asunto oli Laajasalossa, Arskan lähinaapurina. Arskaa Heli ei enää kummemmin tavannut, koska Arska ei Einen kuoleman jälkeen ollut enää seurallinen. 

Helin elämä oli vanhuuden päivinä hyvin rajallista. Kun kävimme Äitiä katsomassa Herttoniemen sairaalassa, Helin liikkuminen oli varsin vaivalloista ja hän tarvitsi käytävillä useita hengähdystaukoja. Kun toin Helin kotiin, jäin juttelemaan ja muistelemaan Lahjaa ja taakse jäänyttä elämää. Heli totesi silloin, että toivottavasti hän kuolee ennen kuin joutuu samaan kuntoon kuin Lahja-sisko. Helin toive toteutui hyvinkin pian.
Helillä oli vaivoistaan huolimatta hyvä muisti. Keskustelustamme innostuneena toin seuraavalla vierailukerralla mukanani Iida-mummin vanhan albumin. Jospa Heli muistaisi siinä esiintyviä henkilöitä. Olisi saattanut muistaakin, mutta näkö oli jo niin sokeritaudin heikentämä, ettei Heli enää tahtonut erottaa ihmisten kasvoja kuvista.