Alkunäkymät verkkomedian suunnittelulle eivät olleet sen ruusuisempia kuin DTP:n sisään ajo joitakin vuosia aiemmin. Päivän selvää oli vain, että internetistä tulisi merkittävä media, kunhan selaimet taipuisivat tukemaan grafiikkaa ja kuvia. Ilman tätä kehitystä verkossa tapahtuvasta tuotteitten esittelystä ja myyntityöstä ei olisi tullut niin tehokasta kuin mitä se tänä päivänä on.
Ensivaiheen suurimpia ongelmia olivat varsinkin kotiyhteyksien hitaat verkkonopeudet ja pienet käyttäjämäärät. Käyttäjämäärien nousua oli helppo seurata palvelu-lokeista, ja lukujen osoittama kasvu aikayksikköä kohden vaikutti erittäin lupaavalta. Ongelmana oli lähinnä se, miten asiakkaat saataisiin vakuuttumaan uuden median merkityksestä.
Edellä mainituista hitaussyistä verkossa kulkemaan tarkoitetun grafiikan ja kuvien koko ja laatu oli optimoitava eli niitä oli kutistettava oikeassa suhteessa. Sen aikaisilla puutteellisilla ohjelmistoilla optimointi vaati runsaasti ylimääräistä vaivaa. Kaikki oli oikeastaan käsityötä, koska optimilaatuun voi päästä vain kuva kuvalta kokeilemalla.
Ensimmäiset myyntisivustot tein yhdessä Mofile-Placen kanssa Arctia Pertners -hotelliketjulle. Tästä olen jo pääpiirteittäin kertonut edellisessä artikkelissa. Sivusto oli ensimmäinen, jossa tarvittiin hotellin sijainnin kertovia karttapohjia. Tuolloin karttojen tilaus ja toimitus oli hankalaa ja kallista, joten piirsin itse jokaisen kartan silmämääräisesti oikean kartan perusteella. Silloisen käsityksen mukaan näin tehdyn kartan oikeuksien piti olla tekijällä eivätkä Maanmittauskonttorilla. Huomautuksia tai vaatimuksia ei kartoista esitetty.
HOAS:in opiskelija-asuntojen vuokrapalveluja markkinoivan sivuston teon sain HPV:n kautta, jolla tuohon aikaan oli asiakassuhde HOAS:iin. Sivuston ulkoasu oli suunniteltu Taideteollisen oppilaitoksen oppilastyönä, mutta heistä ei ollut sen toteuttajiksi. Palvelun oli tarkoitus sisältää myös karttoja. Koska karttamäärä oli merkittävä, otin yhteyttä Karttakeskukseen. Heillä oli menossa Matti Arposen johdolla projekti, jossa kehitettiin karttojen digitoimista GIF (Graphic Interchange Format) formaattiin. GIF oli tuolloin saavuttanut Web-standardin sijan verkkografiikassa ja kuvissa.
Ensimmäisen karttaerän saavuttua totesin, että sen värit käyttäytyivät oudosti. Karttakeskuksen GIF-paletti ei soveltunut verkkoselaimelle, koska muutama väripositio oli tehty väärillä koodeilla. PC:n grafiikkaohjelmistoilla värit näkyivät oikein, koska nämä ohjelmistot hallitsivat paljon laajemman väripaletin kuin selaimet; näin ollen koodiongelma ei tullut esiin grafiikkaohjelmistoja käytettäessä. Ilmoitin Karttakeskukselle oikeat positiot, jonka jälkeen muunnosohjelma korjattiin niitä vastaamaan ja homma alkoi puikkia.
HOAS:in sivusto oli myös tietokannan hyödyntämisessä edellä kävijä. Kanta ei ollut suorassa yhteydessä verkkopalveluun, mutta asuntojen varaustilanne voitiin päivittää puoliautomaattisesti Excell-taulukon kautta luoduilla datasivuilla. Tämä nopeutti merkittävästi sivujen päivittämistä ja pitämistä ajan tasalla. Vielä tänä päivänä vastaavaa tekniikkaa käytetään korvaamaan tietokannan suoraa liittämistä, joka monissa tapauksissa on palvelua hidastavaa ja riskialttiimpaa.
Varsinaista kantaa ei yleensäkään liitetä suoraan nettiin, vaan normaalisti siitä tehdään vain tietyin aikavälein peilaus verkossa kiinni olevaan kantaan. Menettely katkaisee tien hyökkäyksiltä ja suojaa peruskantaa. Tämäkään ei ole pomminvarmaa, koska päivityksen aikana yhteys pääkantaan on avoinna. Palomuurilla ja suojausohjelmilla on edelleenkin täysi työ pitää pöpöt poissa pääkannasta. Tällaisista kantaan kohdistuneista hyökkäyksistä ja tietovarkauksista on uutisoitu laajasti viime aikoina.
Fazer-leipomojen sivusto oli jo alun perin sovittu avaimet käteen -periaatteella toimivaksi. Homma tehtiin siten, että suunnittelin ulkoasun sekä toiminnallisuuden, ja asiakas luovutti verkkoon tulevan materiaalin tai sovimme yhdessä, mistä aineisto tilattaisiin.
Administratorina pääsin käsiksi kaikkiin sivuston tilastoihin. Niiden lisäksi keräsin suuren määrän asiakastietoja sivustoille tekemieni kilpailujen avulla. Vahinko vain, ettei Fazer vielä silloin uskaltanut hyödyntää tietoja verkkomainonnassa. Rakensin kuitenkin sivuille mahdollisuuden tuottaa oma asiakasprofiili. Tämän profiilin kautta sivuilla tapahtuneet haut ja linkkilistat osuivat paremmin yhteen asiakkaan tiedontarpeen kanssa.
Tuohon aikaan ei sosiaalisen median tasoinen reaaliaikainen keskustelu ollut vielä mahdollista, mutta asiakasmielipiteitä kyettiin kyllä keräämään ja esittelemään sivustolla.
Pääsin hyödyntämään kerättyä tietoa tehokkaasti varsinkin sisällön suunnittelussa. Verkkomedialla tavoitettu kohderyhmä istui hyvin myös Fazerin muuhun viestintästrategiaan. |
Fazer-leipomoiden ensimmäiset verkkosivut julkaistiin joskus 1990-luvun loppupuolella. Sivustot olivat nuorten perheenäitien ja isien suosiossa, joten ne tavoittivat hyvin leipomon haluaman kohderyhmän.
Kuten olen kertonut, menetin Fazer-leipomot, kun yrityksen verkkobudjetti siirrettiin markkinointipäällikön hallintaan ja hänen kauttaan Grey Interactiveen. Sain tilalle kuitenkin uuden merkittävän asiakkaan, Isku Oy:n.
Iskun verkkosivustojen perustamisen yhteydessä sovimme, että niiden tulee liittyä kiinteästi yrityksen muuhun mainontaan ja sen ilmeeseen. Siksi tarvittiin palaveria mainostoimiston kanssa. Ensimmäisen tapaamisen aluksi mainostoimiston yhteyspäällikkö ilmoitti, ettei minun palveluksiani tarvittu. Heillä oli oma alihankkija verkkopalveluja tuottamaan ja sen kanssa he halusivat työskennellä myös Iskun asioissa.
Tämän kuultuaan Iskun markkinointipäällikkö pyysi minua hetkeksi poistumaan. Kun sitten kutsuttuna palasin, homma lähti asiallisesti käyntiin ja pääsin suunnittelemaan sivustoa mainostoimiston grafiikan pohjalle.
Mainostoimiston aineisto oli tyypillistä "visua" eli käytännössä viis veisattiin siitä, miten sivusto sähköisenä toteutetaan. Minulle se ei järisyttävää päänsärkyä aiheuttanut, koska seurasin selainten yhteensopivuutta ja niiden mahdollisuuksia taipua erilaisiin ratkaisuihin.
Jokaisella pääsivulla oli yhtenäinen pääkuva, joka jakautui kolmeen itsenäisesti ohjattavaan osaan. Näihin pystyin siirtämään haluamiani alisisältöjä. Päänavigointi oli koko ajan näkyvissä, joten asiakas ei päässyt eksymään sivustoille.
Homma toimi erinomaisesti eikä mainostoimistolla ollut sen suhteen pahaa sanaa sanottavana. Mainostoimisto vastasi sisällöstä, joten sivuston vetävyys, asiasisältö ja kiinnostavuus olivat sen harteilla. Luovuin omaehtoisesti Iskun sivustojen tuottamisesta, kun siirryin VTT:n palvelukseen.
Teknologian osalta olen aina välttänyt käyttöliittymien perustamista Flash-pohjalle. Sillä voi luoda hienoja visuaalisia efektejä ja toiminnallisuuksia, mutta se ei edelleenkään ole luotettava verkkostandardi.
Ainakin itseäni ärsyttää, että verkkosivulle mennessäni minua pyydetään heti alkajaisiksi päivittämään Flash-esitysohjelmistoni. Flash toimii selaimessa erillisenä modulina, jota on päivitettävä aina silloin tällöin. Vaivan lisäksi päivittäminen on nykyään erittäin riskialtista, koska mikään ei ole niin vaarallinen kuin selaimen ikkunaan pompahtava päivityspyyntö. Jokaisen pyynnön oikeellisuus on tarkistettava huolella ennen päivitysluvan antamista, koska kyseessä saattaakin olla konettasi hyödyntävä spämmiohjelmisto tai tietokoneesi sisältöä verkkoon levittävä vakoiluohjelmisto. Kun olet antanut luvan asennukselle ja sinulla on tietokoneen ohjelmistoasennukseen riittävät oikeudet käyttäjänä, kuten tavalliset käyttäjien kohdalla on, virustorjuntaohjelmistoilla ei ole enää asennukseen sananvaltaa.
Flashia vastaavia toimintoja on tuotettavissa paljon luotettavammilla ja yksinkertaisemmillakin keinoilla. Syynä Flashin käyttöön on yleensä tuotannon tehokkuus sekä suunnittelijan tai tekijän henkinen laiskuus etsiä muita toteutustapoja.
Kirjoitti Hannu Kuukkanen |
