August ukki ja Iida mummi

Aku tai Akusti - oikeasti August Laakso - oli äidin puoleinen ukkini. Hän oli muuttanut sukunimensä ruotsinkielisestä nimestä Holmsten. Aukusti oli nuorena poikana ollut renki ja kertoi vanhemmiten yhä uudestaan ja uudestaan tarinaa, kuinka hän oli heittänyt jonkun riitaa haastaneen renkitoverinsa kuin säkin ympäri tuvan nurkkia. Voimia oli varmasti rengin töissä karttunut. Aukustilla oli myös varastossa vanhoja sanontoja, joista tunnetuin kuului: "Jos ei isäntä syö, niin sika syö, ja jos ei sika syö, niin kyllä renki syö." Mikä saattoi paikoin olla jopa aivan totta. Akustista on jäänyt mieleen vielä hänen tarinoita höystänyt hokemansa "minä sanoin", jolla hän korosti nokkelia lausahduksiaan jollekulle tarinansa sivuhenkilölle. Harmi, että noita Akusti ukin juttuja ei tullut koskaan kirjattua muistiin.

Augustin löydetty kaukaisin esi-isä oli Hans Köneman lasimestari Lohjan Kirkonkylästä s. 1621 ja kuollut 1681. Hansin pojanttytär Maria Juhanintytär meni naimisiin Hans Hansinpoika Holmstenin kanssa, siitä tuli ukin aiempi nimi Holmsten.
Augustilla on 9 sisarusta, joista August syntyi lapsista viidentenä. Eli kaikkiaan perheessä oli 10 lasta. Vanhin lapsista oli syntynyt 1874 ja kuollut jo lapsena eli 1888 nimeltään Sofia Wilhelmiina. Akustin sisarista tunsin itse vain kaksi, Arttu ja Inkeri. Arttu-setä asui muistaakseni Helsingissä, mutta Inkeri Karkkilassa ja tunnettiin siksi suvussa Karkkilan-tätinä.August muutti 1910 Helsinkiin.

Akustin luonnetta ja edesottamuksia on jo kuvattu useassa tarinassa: Äitini kertomana omasta lapsuudestaan sekä Brahenkadun asumisen ja Selkin kesien yhteydessä. Lyhyenä yhteenvetona: Akusti oli nuuka mies ja hänellä oli kuuluisan kaunis käsiala. Ihmisenä hän oli hiljainen, mutta ei ujo, ja käyttäytyi aina rauhallisesti ääntään korottamatta. Ammatiltaan hän oli Helsingin kaupungin varastokirjuri ja kaiketi minun aikoihini jo eläkkeellä.

Vanhuuden krempat saivat Akustin usein ottamaan erilaisia särkytroppeja, kuten Hota-pulveria ja Pervitiiniä. Tarkalleen en koskaan tullut tietämään, mihin ukkia koski, sillä hän ei ikinä valittanut mitään nimenomaista paikkaa.

Seurasin joskus Selkin kesähuvilan keittiössä, kun ukki ajoi partaveitsellä partaansa. Ensin veitsi piti teroittaa nahkahihnalla. Sen jälkeen ukki irrotti housunolkaimet, riisui paitansa, levitti sankan vaahdon partasudilla leukaperiin ja kaulaan. Partaveitsellä työskentely sai selkäpiissäni kulkemaan väristyksiä. Joskus jopa aiheesta, kun ukki raapaisi pienen haavan poskeensa. Myöhemmin ukki sitten osti tai sai lahjaksi parranajokoneen. Pikkuveljeni Juha sanoi silloin, että "ukki poraa paataa.”

Ukin säästäväisyys näkyi myös Selkin huvilan liiterissä. Hän oli saanut Allar-serkultaan luvan kerätä talon metsästä kaatuneet pikkupuut ja risut omiin tarpeisiinsa ja Akustin liiteri olikin täynnä polttopuuta lattiasta kattoon. Kaikki siisteissä pinoissa tasamittaisina - Akustin käsiala ulottui puupinoihin asti.

Kun ukki ja mummi asuivat talvisin lastensa perheissä, meillä Vartiokylässä heille varattiin alkuvuosina yläkerran huone. Myöhemmin vanhukset saivat meidän poikien huoneen alakerrasta. Mummi kai ehti asua meillä vain yhtenä talvena ennen kuolemaansa, mutta ukki vietti kanssamme sitä useamman.

Iida-mummin tyttönimi oli Palkeinen. Hänellä oli kaksi siskoa, Mari ja Josefiina. Molemmat asuivat Savossa maatalojen emäntinä. Iida oli nuoruudessaan ollut Kuopiossa ja Helsingissä sekä piikomassa että sisäkkönä useammassakin taloudessa. Hänen albumissaan on kuvia näistä perheistä, mutta nimiä ei ole tiedossa, koska sukupolvi, joka olisi kyennyt henkilöitä tunnistamaan, on jo poissa. Helitätikään ei osannut auttaa. Toivoa sopii, että joitain nimiä löytyy kuvien takaa.